Äitiyden paineet

Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, että naisilla on paineita. Pitäisi näyttää juuri ajankohdan trendin mukaiselta. Yhtenä hetkenä pitäisi näyttää risukepiltä ja toisena hetkenä lihaksikkaalta hottispepulta. Luomme itse itsellemme paineita myös muista elämämme asioista. Koti pitäisi olla aina siisti ja sisustus kopioituna sisustusblogista tai -lehdestä. Ruoan jota syömme tulisi olla puhdasta ja terveellistä, mutta myös mukailla ajan villitystä. Vaatteidemme pitäisi olla viimeisen päälle, myös siellä jumppasalissa, jossa katsot tunnin yhtäsoittoa itseäsi peilistä. Mutta nämä paineet olet luonut sinä itse. Haluamme elää muiden elämää sen perusteella mitä he siitä jakavat muille esimerkiksi juuri somessa. Et varmaan itsekään julkaise itsestäsi tai kodistasi huonoja kuvia tai ainakaan niitä huonoimpia.

Sosiaalinen media pursuaa myös äitejä. Äidit ovat vallanneet kaikki sosiaalisen median kanavat aina Twitteristä Youtubeen. Instagram on täynnä kuvia täydellisistä äideistä. Äideistä, jotka jaksavat hymy huulilla kestovaippailla. Äideistä, jotka päivä toisensa jälkeen saavat itsensä salille ja näyttävät upeille jo kuukausi synnytyksen jälkeen. Blogit ja Facebook pursuavat täydellisten äitien hehkutusta lapsistaan ja kuinka auvoista kaikki on. Kuinka kaikki soseet tehdään itse ja kuinka kantoliina on maailman paras keksintö. Superäidit nukkuvat vain kolme tuntia yössä, mutta silti saavat päivässä kaiken tehtyä. Pakkaa hämmentää televisio, jossa on Erilaisia ja Toisenlaisia äitejä, mutta myös Imettäjiä. Keskustelupalstat ja facebook- keskustelut ovat täynnä hirveyksiä, joita äidit toisilleen sanovat.

Äidinrakkaus, kultainen keskitie, maalaisjärki, omat aiemmat kokemukset, luontoäiti. Näiden asioiden kanssa luulin pärjääväni äitinä. Kuitenkin jo lapsen ensimmäisten elinpäivien aikana koin kovia paineita äitiydestä. Synnytys oli pitkä ja uuvutti täysin sekä lapsen että äidin. Vauva nukahti rinnalle syötyään ja luulimme kaiken olevan hyvin. Vauva kuitenkin laihtui, joka on todella tavallista. Taas seuraavana päivänä vauva oli laihtunut, mutta edelleen normaalin rajoissa. Kun koitti aamu sairaalassa, jolloin vauva oli laihtunut käyrien mukaan liikaa, oli helvetti irti. Sairaalassa hoitajan lietsoivat minut täyteen paniikkiin siitä, että vauva on kuivunut ja keltainen ja joudutaan ottamaan lastenosastolle tiputukseen, mikäli paino ei lähde nousemaan. Olin huono äiti. Maito ei noussut ja vauva ei saanut tarpeeksi ruokaa. Sehän oli minun tehtäväni ja jo heti olin epäonnistunut. Olin täysin romuna. En ollut osannut pyytää itse lisämaitoja ja minun ensisynnyttäjänä olisi pitänyt tietää ettei lapsi saa tarpeeksi ravintoa, ei suinkaan terveydenhuollon ammattilaisten. Olen aina ollut sisimmiltäni herkkä ja arka, vaikkakin ulospäinsuuntautunut ja koin ison kolauksen äitiyteeni heti alkumetreillä. Seuraavat päivät kuluivat syöttöpunnituksia tehden ja itkien.

Itsetuntoni äitinä on aina välillä hieman noussut, kunnes on taas on joku ajattelemattomilla sanoillaan saanut minut romuksi. Rivien välistä luettuna kutsunut minua huonoksi äidiksi vaikka parhaani teen 24/7. Onneksi minulla on kannustava oma äiti, jonka puoleen voin aina kääntyä sekä ihana ja suojeleva mies. Heidän tuellaan nousen aina uudelleen jaloilleni.

Jaan tämän siksi, että mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla äiti. Eikä yhtä tapaa olla lapsi. Muista oma tukiverkostosi ja mikäli sellaista ei ole, älä pelkää pyytää apua. Ollaan äitejä omille lapsillemme, koska varmasti lähes jokainen äiti maailmassa haluaa ainoastaan parasta omalle lapselleen ja haluaa hänestä huolehtia hyvin. Katseet joita olen saanut kauppakeskuksessa ruokkiessani lastani pullosta tai katseet, kun vaunumme eivät ole trendikkäät... Sanat ja katseet satuttavat, mutta voivat tuoda myös hyvää mieltä.







 

Välineurheilua

Kun tulin raskaaksi, päätimme Mr.J:n kanssa, että suurin osa vauvan tavaroista ostettaisiin käytettynä. Tästä aiheesta kirjoittelin kesällä ja sen voi lukea täältä.

Tilasimme siis kesällä ABC Design yhdistelmävaunut verkkokaupan poistomyynnistä ja niillä ajattelimme pärjätä. Olemme tässä joulun alla pyörineet jonkin verran kauppakeskuksissa ja niillä kerroilla, kun olemme olleet pojan kanssa kahdestaan, on lähes kaikki tavara jäänyt kauppojen hyllyille. Isot yhdistelmät toimivat mainiosti maalla lenkillä sekä lapsen päiväunipaikkana, kuitenkin kaupoilla kierellessä nämä ovat painajaismaisen isot! Vaatekauppojen käytävät ovat niin ahtaat, ettei meillä ole ollut mitään mahdollisuutta päästä katsomaan osaa tuotteista.

Päätimme yhteistuumin, että hankimme edulliset matkarattaat, jotka sopivat myös vauvoille. Ensisijainen toive olisi ollut, että rattaisiin saisi adapterilla kiinni turvakaukalomme, mutta Klippan ei käy kuin Emmaljungan vaunuihin... Käytettynä sopivia ei tuntunut löytyvän ja jos löytyi, oli hinta sama kuin uuden!

Aikamme kauppoja kierrellessä tajusin, että sateenvarjorattaat eivät ole meille se paras vaihtoehto. Näinpä päädyimme Britax B-Agileen ja siihen sopivaan kantokassiin. Tuotteet netistä tilattuna tulivat paljon edullisemmaksi kuin samoista liikkeistä ostettuna. Naurettavaa mielestäni, mutta jos saman tuotteen saa 50 euroa edullisemmin netistä, miksi en sitä sieltä tilaisi.

Lainattu

Tässä sitä sitten odotellaan ilmoitusta rattaiden saapumisesta, jotta pääsisimme testaamaan rattaita käytännössä. Kaikkialta, josta kysyin käyttökokemuksia, oli aina vastaukset positiiviset. Toivottavasti ei tarvitse pettyä!

Marttaillen: Joululeipä

Olemme Mr.J:n kanssa viettäneet lähes kaikki yhteiset joulumme enemmän tai vähemmän reissatessa. Mr.J on kotoisin Savosta ja minä Varsinais-Suomesta, joten meidän jouluperinteet ovat olleet autossa istuminen ja tietyillä huoltoasemilla pysähtely. Myös holtittomien ohittelijoiden moittiminen ja poliisin ratsiapaikkojen arvailu. Tänä jouluna meitä onkin kolme ja lähes kolme kuukautta vanha vauva on vielä aika pieni reissaamaan satoja kilometrejä pienessä ajassa. Näin ollen vietämme ensimmäisen joulumme omassa kodissamme.

Tunne siitä, ettei tarvitse miettiä minkälainen sää on toisella puolella Suomea, jotta osaa pakata oikeanlaiset varusteet tai siitä, että tänä jouluna emme taistele kelloa vastaan. Kun asioita puntaroi, en ole kokenut vielä lainkaan stressiä joulun tekemisestä. Jässikkä on vielä niin pieni ettei ymmärrä ja Mr.J:n vanhemmat eivät odota mitään erittäin loisteliasta joulupöytää. Näinpä toivon mukaan voimme nauttia olennaisesta, perheestä sekä joulun ajan rauhoittumisesta.

Äitini on tehnyt muutamana jouluna herkullista joululeipää. Tästä inspiroituneena (ja siitä, että sain yleiskoneen ennenaikaisena joululahjana) päätin leipoa joululeipää. Ohje löytyi Dan Sukkerin sivuilta ja maku oli vähintäänkin herkullinen! Pelästyin, koska taikina ei tuntunut kohoavan millään, mutta ilmeisesti pehmeän ja paksun taikinan ei näin hirveästi kuulunutkaan tehdä. Karpalon kruunasivat leivän, vaikka meikäläisen tekeleiden ulkonäkö ei todellakaan vastaa makua. Nyt joululaatikoiden lisäksi pakkasessa leipää odottamassa!

Huomenna olisi tarkoitus paketoida lahjat. Hmmm... Yleensä tällä päivämäärällä en olisi hankkinut ainuttakaan lahjaa ja pää olisi ideoista tyhjä. Kotona oleminen ja Jässikän seura on selkeästi tehnyt minulle hyvää!

Marttaillen: Bataattilaatikko

Eilen tein jotain historiallista! Nimittäin jouluksi porkkana- ja bataattilaatikot pakkaseen! Vietämme ensimmäistä kertaa joulua kotona ja sain ällityksen, että teen ainakin jotain laatikoita itse. Täysin kommelluksitta tämä ei tietysti sujunut, mutta nyt pakkasessa odottaa kolme porkkana- ja bataattilaatikkoa. Porkkanalaatikon ohjetta mukailin lähes täysin, mutta bataattilaatikkoon en löytänyt juuri sitä oikeaa. Joten kappas kummaa, sovelsin (as usual). Tässä siis Wannabe-Martan versio.

Bataattilaatikko

850 g Bataattisose (valmis pakaste)
2 dl Kuohukermaa
n. 1- 1/2 - 2 dl Korppujauhoja
2 Munaa
n. 1/2 dl Siirappia

1/2 tl suolaa
Ripaus inkivääriä
Ripaus muskottipähkinää
Ripaus kanelia

Päälle voinokareita ja korppujauhoja

Sulata bataattisose jääkaapissa yön yli. Lisää kerman joukkoon korppujauhot ja anna hetki turvota. Älä lisää koko määrää korppujauhoja heti vaan lisää lopuksi tarvittaessa. Lisää joukkoon bataattisose, munat siirappi ja mausteet. Sekoita huolellisesti. Mikäli seos tuntuu liian löysälle, lisää korppujauhoja.

Paista pienissä uunivuokissa, 175 asteessa n. 1 1/2 tuntia.

Kuvat unohdin ottaa tohinassa, mutta näyttää lähes porkkanalaatikolle!

2 kk neuvolasta selvitty... melkein...

Luulin, että raskausajan neuvolat ovat pahoja... Käynti vaa´alla ja siitä seurannut 15 minuutin kysely- ja valistussaarna. Järjetön huoli siitä, että pissassa olisi sokereita tai proteiineja tai siitä ettei vauvan sydänääniä kuuluisikaan. Äitiysneuvola oli kyllä rutkasti helpompi asia kuin lapsineuvola. Vaikka järkesi sanoo, että täti on siellä vain auttaakseen ja antamaan nimensä mukaisesti neuvoja, voi nämä kommentit välillä tuntua tuoreesta äidistä pahalle, äidistä joka on vielä hormonipyörteessä ja kaikki asiat vauvan kanssa vielä hieman jännittävät.

Tänään sain kuulla, että poikamme on bloginimensä veroisesti oikea Jässikkä. Kaksi kuukautta tulee täyteen lauantaina ja rakkaan mitat ovat tällä hetkellä 62,5 cm ja 6410 g. Hän on siis kasvanut hienosti, mutta sain ojennusta hänen toispuoleisuudestaan. Nyt siirretään KAIKKI virikkeet hänen oikealle puolelleen ja pidetään enemmän mahallaan, jotta hän kehittyisi jatkossakin hyvin. Väkisinkin ruodin itseäni, että olen päästänyt vauvani liian helpolla... Nyt sitten treenataan, sekä äiti että vauva.

Siinä missä poika kasvaa, on äidin paino onneksi laskussa, vaikkakin sokerikoukkua en ole vielä saanut katkaistua. Tuleva joulu ei lainkaan helpota asiaa. Mutta silti eilinen aamupaino oli 73,8 kg. Ensi viikolla pääsen vihdoin lääkärin jälkitarkastukseen, jossa toivon mukaan saan luvan aloittaa kovemman treenamisen. Enpä olisi uskonut kaipaavani hikitreenejä näin kovaa! Toivottavasti into säilyy vielä luvan saamisen jälkeenkin!

Omnonnomnom! 

Näinpä! Joulun ensimmäiset tortut on jo paistettu ja himo näihin ei varmastikaan lopu ennen joulua!

Sokeria

Nyt on pojalle saatu nimi ja vedetty navat piukkaan herkkuja. Itselläni on vain muutama kuva sunnuntailta, koska en ole vielä saanut siskoni kamerasta kuvia nähtäville. Äitini oli tehnyt aivan ihania herkkuja, muun muassa täytekakun. Vieramäärä ei ollut suuri, mutta hienosti teki kauppansa! Ihanat koristeet olivat äitini ystävän käsialaa. Kakun päällä oli alunperin vielä lelupalikat, joissa luki pojan nimi. Juhlista on paljon stressiä, mutta lopputulos on yleensä hyvä.

Herkkuja jäi kaappiin hurja määrä. Kuivakakku on pakastettu vierasvaraksi, mutta muuta ei oikeen pakkaseen voinut laittaa. Herkut huusivat nimeäni koko eilisen ja kyllähän niitä tuli vielä syötyä. Vaikka muutaman minusta otetun kuvan perusteella tämän maman ei tulisi seuraavaan puoleen vuoteen koskea tuohon katalaan aineeseen nimeltä valkoinen sokeri. Peilistä ei näe itseään, kuin kuvista. 

Jälkikasvumme huusi pää punaisena koko tilaisuuden ajan. Raukalla oli sekä nälkä, että aivan hirveä hiki. Kummitädin mekko taisi olla hieman kuumanlainen ja varmaan jännittikin pidellä 5,5 kg huutavaa punttia. Jässikkä hieman rauhottui kun pappi kastoi pään vedellä, mutta pian sama laulu jälleen jatkui. Kuvat otettiin luonnollisesti hyvin nopealla tahdilla, jotta saataisiin poika pois kastemekosta ja ruoan ääreen.

Nyt pitäisi katkaista tämä sokeriputki ja keskittyä ravitsevaan ravintoon. Helpommin sanottu, kuin tehty...

Ps. Vaakalukema tältä aamulta edelleen 74,4 kg.

Pikakuulumiset

Jes! Kävin juuri vaa'alla ja siellä odotti lukema 74, 4 kg! Näyttää olevan oikeasti toimiva keino pitää ruoka-ja liikuntapäiväkirjaa. Näin ruokailuja on vaikeampi jättää väliin ja kasviksia tulee lisättyä ruokiin enemmän. Jos ensi viikolla saisin kasvispallukan vihreäksi!

Viikonlopusta tulee taas erittäin haastava. Meillä vietetään ristiäisiä sunnuntaina sekä appivanhemmat saapuvat jo huomenna.  Äitini tekee surimman osan tarjoiluista ja paljon makeita vaihtoehtoja on luvassa. Kumpa vain pystyisin jättämään herkuttelun sunnuntaihin...

Noh ainakin olen saanut lisämotivaatiota vaakan lukeman ansiosta!

Wish me luck :)