Kyllä sen käytettyä pitää olla...

Tänään se tapahtui, raskausviikot ovat nyt 27+0 eli olemme virallisesti aloittaneet viimeisen kolmanneksen. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että raskausviikkoni ovat täysin samat, kuin kalenteriviikotkin. Ei tarvitse kuin vilkaista kalenteriin ja taas muistaa missä vaiheessa mennään.

Olen selkeästi joutunut lievän pesänrakennusvietin mentäväksi ja voisin viettää kaiken aikani mielummin kierrellessä lastentavarakirppiksillä, kuin esimerkiksi töissä. Tässä nyt odotellaan viime viikolla tilaamiani verhoja, joista toinen on menossa tulevan Tyypin huoneeseen. Tällaista kotoilun pitäisi aina olla! Mutta pieni ongelma on aina tietysti, ettei kaikki menisi täysin kuin haluaisi, nimittäin raha ei kasva puussa ja kaikkia hankintoja pitää ihan todella miettiä. Tästä syystä olemme tehneet periaatepäätöksen ja ostamme suurimman osan Tyypin vaatteista ja tarvikkeista käytettynä.

Periaatteesta ollaan totta kai jo päästy lipsumaan. Ensimmäisenä metsästettiin yhdistelmävaunuja, joiden piti olla ensinnäkin ehjät ja myös hyvin pidetyt. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että käytetyt rikkinäiset vaunut maksavat SAMAN VERRAN kuin uudet ei just ne emmaljungat hieman edullisemmasta hintaluokasta. Niin siinä sitten kävi, että tuntien pyöriminen internetin laineilla sai arvoisensa lopun. Vaunut, joita olimme jo käyneet livenä katsomassa, olivat poistomyynnissä suomalaisessa verkkokaupassa ja kuinkas sitten kävikään...

Baby on the way

Viimeinen kolmannes jäljellä ja tuntuu siltä, kuin olisi edelleen talvi. Talvi jolloin saimme tietää odottavamme pientä ihmettä. Tammikuun viileänä aamuna kömmin Mr. J:n peiton alle ja kerroin pissanneeni testitikkuun ja testi näytti positiivista tulosta, olimme raskaana.
Unenpöpperössä halailimme ja olimme täysin ällistyneitä uutisesta.
Niin monen negatiivisen testin jälkeen oli ihme tapahtunut.

Tästä alkoi tarinamme kohti perheyttä.

Vaikeat vihreät

Salaattia?

Minulle on tuottanut aina vaikeuksia huonekasveista huolehtiminen. Alussa kastelen liikaa ja hetken kuluttua en laiskuuttani muista koko kasvien olemassaoloa.

Nyt on menossa on kolmas vuosi kun päätin kasvattaa itse yrttejä ja salaattia. Joka vuosi on taimien kasvatuksessa mennyt jotain pieleen. Joko eivät ole itäneet tai sitten olen yrittänyt siirrellä taimien alkuja liian varhain ja lopputulos on aina sama, kasvit ovat kuolleet. Keväällä yritin saada jälleen "säästettyä rahaa" kylvämällä salaatin ja basilikan siemeniä, jälleen tuloksetta. Mutta nyt on aika pienten hurrausten! Hetken mielijohteesta kylvin  muutama päivä sitten ulos erilliseen astiaan salaattia ja siellä taimien alut ovat!Tämä kuva on jo puoli ruokaa! Nyt saisi arska paistaa, jotta saisin helpotusta kolmen vuoden odotukseen!

On tapahtunut myös muuta ihmeitä olohuoneen puolella. Tätä päivää en uskonut näkeväni eikä kyllä kukaan läheisistänikään. Olen onnistunut pitämään hengissä keväällä hankkimani viherkasvit olohuoneeseen sekä syntymäpäivälahjaksi saadun orgidean. Ehkä minulla on sittenkin mahdollisuus oppia viherpeukaloksi. 

Pitäisikö alkaa jo suunnittelemaan ensi kesäksi kasvimaata?

Kuka on Wannabe-Martta?

Tämä 26-vuotias Wannabe-Martta asuu maalla ja odottaa esikoistaan yhdessä avomiehensä Mr. J:n kanssa. Touhuissa mukana pyörii myös mäyräkoiravanhus, joka joutuu osaksi luopumaan sylipaikastaan ja oppimaan uusia temppuja. 

Suurimman osan ajasta olen jonkinlaisen inspiraation vallassa. Vielä kun joskus saisi aikaan jotain valmista tai onnistunutta. Säännöllisin väliajoin kokeilen lähes olemattomia käsityötaitojani ja kokeilen keittiössä ihmeellistä ja uutta. Vaikka kaikki ei sujukaan aina kuin Strömsössä, en ole lakannut yrittämistä. Vielä minäkin joskus olen lähes täysoppinut martta, jolta luonnistuu vaipanvaihto silmät kiinni sekä uunista saadaan täydellistä leipää ja herkkua odotetaan omatekoistet villasukat jalassa. Sitä odotellessa!

Miten sujuu arki vauvaa odottaen ja mitä kaikkea sähläystä arkeemme kuuluukaan, sitä avaan tässä blogissa.