Nyt ne ovat myös meillä

Nimittäin listat. Eihän tästä muuten selviä maaliin. On listaa ruokakauppaan, apteekkiin ja vielä lista yleisistä hankinnoista. Tässä vain listattuna paperilistat. Lisäksi puhelimessa on kalenterimerkintöjä sekä pikkulistoja. Vielä pitäisi tehdä lista esimerkiksi sairaalakassin sisällöstä. En ole ollut aiemmin listaihminen, mutta kärsin jonkin sortin raskausdementiasta ja en enää tunnu muistavan menoja ja tarvittavia hankintoja ilman listoja. Kuinka paljon tavaraa voi yksi pieni vauva tarvita? Listojen mukaan paljon vaikka tavaraa onkin hankittu ja saatu jo ennestäänkin kiitettävästi.

Nyt kun tarkemmin ajattelen asiaa, on oma äitini varsinainen listailija. Kauppaan ei lähdetä ilman listaa ja joulukortitkin lähetetään listan mukaisesti. Onko listojen tekeminen vain osa äidiksi tuloa ja jääköhän tämä tavaksi?

Olen elvyttänyt kesän jäljiltä sisäistä marttaani ja yrittänyt päästä virkkauksen juonesta kiinni. Sain jopa jotain valmistakin. Löysin pipon ohjeen täältä, mutta en tietenkään mitään koristeita pipoon jaksanut tehdä. Sainhan näin nopeammin valmista. Pipo lahjoitettiin jo eilen eteenpäin kaveripariskunnan muutaman viikon ikäiselle poikavauvalle. Eihän nämä meikäläisen kyhäilyt mitään priimaa ole, mutta tehnee tehtävänsä.

Vielä viisi viikkoa omaan laskettuun aikaan ja sen vuoksi kotona onkin käynyt aika kuhina. Makuuhuoneemme koki kalustejärjestelymuutoksen ja pinnasänky muutti jo huoneeseen. Pikku hiljaa kaikki alkaa tuntumaan yhä enemmän todelta. Todella huomenna paukkuvat jälleen raskausviikot ja aloitamme jo 36. raskausviikon. Aaapuah!

Kun koko aikaa ei jaksa olla menossa, tuli tänään paistettua pinaattilettuja Hellapoliisin ohjeella.

Pinosta jäi jäljelle kokonaisten yksi lettua! Kotiruokaa parhaimmillaan!