sunnuntai 3. elokuuta 2014

Vaikea hidastaa tahtia

Nyt saa nostaa jalat ylös ja onnitella itseään tai siis miestä sekä apujoukkoa siskon miestä hyvästä työstä! Nyt on talo saatu suurin piirtein maaliin ja ilme on huomattavasti fressimpi. Kyllä piristää mieltä, kun iso urakka on jo loppusuoralla ja värivalinta osui nappiin. Talo on rakennettu 2012 ja viime kesänä maalaus vain jostain syystä jäi, joten tämä projekti oli pakko suorittaa. 
(Jostain syystä väri näyttää kännykän kuvissa siniseltä, mitä se todellisuudessa ei siis ole).



Maalaus aloitettiin perjantaina, jolloin saapui myös vuokralle saatu henkilönostin. Olin sopinut lastenvaatekirppistreffit aiemmin samalle päivälle ja luulin taas jaksavani paljon enemmän, minkä todellisuus taas näytti vääräksi. Turvonneet jalat + ohuet ballerinat + kauppojen kovat lattiat tekivät tehtävänsä. Ruokakaupassa ollessani teki mieli itkeä, kun jalkapohjiin koski niin kovasti. Näinpä perjantain työosuuteni jäi ruoan hankintaan ja itse muonitukseen.


Lauantaina nousimme aikaisin puhkuimme Mr.J:n kanssa intoa ja säätiedot lupailivat täydellistä maalaussäätä. Onneksi saimme myös siskoni miehen aamulla mukaan talkoisiin, koska muuten ei talo varmaan vieläkään olisi maalissa. Päivästä tuli loppujen lopuksi paljon lämpimämpi, kuin piti ja perjantai painoi edelleen jaloissa. Tärkeimmiksi tehtävikseni jäi jälleen muonitus sekä lisämaalin haku.

Välipalaksi mustikkapiirakkaa

#mahaselfie



 




Tänään olen heilunut enemmänkin pensselin varressa. Totta kai rasituksesta on myös seurauksia. Nilkat ja sormet ovat olleet tuvoksissa heti aamusta lähtien ja nyt tahdin rauhoittuessa olen liikkuessani näyttänyt pingviiniltä supistusten vuoksi. Kuinka paljon enemmän sitä tahtoisi jaksaa! Pyytelin eilenkin mieheltä anteeksi, koska jouduin makaamaan sohvalla kontit ylhäällä, kun muut painoivat hommia. Eihän hän ollut edes ajatellut minun jaksavan jalkojen päällä entiseen malliin, mutta omasta päästä tällaisia ajatuksia on vaikea sulkea pois. Huomenna maanantaina alkaa 33. raskausviikko, joten asian ei pitäisi olla minulle itsellenikään enää mikään uutinen. Noh...

Jotta maalaukseen saatiin haastefaktori, jouduimme myrkyttämään lauantaina yhden ampiaispesän räystäslautojen välistä ja ampiaiset eivät ole tehneet olemistamme tänään helpoksi. Töitä ei ole voinut ajatella tehtävän ilman lippalakkia, koska sillä on saanut huidottua täysin murhanhimoiset ampiaiset pois kimpusta. Ne hyökkäsivät vuoroin minun ja vuoroin Mr.J:n kimppuun, mutta onneksemme yksitellen. Pistetään siis supistelut pakollisten gasellin juoksuaskeleiden piikkiin. En ole koskaan tavannut niin kiukkuisia ampiaisia!


Koska on luvattu edelleen aivan todella super lämmintä, ei tällä menolla kukaan jaksa tehdä mitään fyysistä, joten voit seurata Wannabe-Marttaa sekä muita mammablogeja uuden sivuston kautta: mammablogit.com


Mukavaa illan jatkoa ja yritetään selvitä jälleen yhdestä nesteturvotusviikosta!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti