2 kk neuvolasta selvitty... melkein...

Luulin, että raskausajan neuvolat ovat pahoja... Käynti vaa´alla ja siitä seurannut 15 minuutin kysely- ja valistussaarna. Järjetön huoli siitä, että pissassa olisi sokereita tai proteiineja tai siitä ettei vauvan sydänääniä kuuluisikaan. Äitiysneuvola oli kyllä rutkasti helpompi asia kuin lapsineuvola. Vaikka järkesi sanoo, että täti on siellä vain auttaakseen ja antamaan nimensä mukaisesti neuvoja, voi nämä kommentit välillä tuntua tuoreesta äidistä pahalle, äidistä joka on vielä hormonipyörteessä ja kaikki asiat vauvan kanssa vielä hieman jännittävät.

Tänään sain kuulla, että poikamme on bloginimensä veroisesti oikea Jässikkä. Kaksi kuukautta tulee täyteen lauantaina ja rakkaan mitat ovat tällä hetkellä 62,5 cm ja 6410 g. Hän on siis kasvanut hienosti, mutta sain ojennusta hänen toispuoleisuudestaan. Nyt siirretään KAIKKI virikkeet hänen oikealle puolelleen ja pidetään enemmän mahallaan, jotta hän kehittyisi jatkossakin hyvin. Väkisinkin ruodin itseäni, että olen päästänyt vauvani liian helpolla... Nyt sitten treenataan, sekä äiti että vauva.

Siinä missä poika kasvaa, on äidin paino onneksi laskussa, vaikkakin sokerikoukkua en ole vielä saanut katkaistua. Tuleva joulu ei lainkaan helpota asiaa. Mutta silti eilinen aamupaino oli 73,8 kg. Ensi viikolla pääsen vihdoin lääkärin jälkitarkastukseen, jossa toivon mukaan saan luvan aloittaa kovemman treenamisen. Enpä olisi uskonut kaipaavani hikitreenejä näin kovaa! Toivottavasti into säilyy vielä luvan saamisen jälkeenkin!

Omnonnomnom! 

Näinpä! Joulun ensimmäiset tortut on jo paistettu ja himo näihin ei varmastikaan lopu ennen joulua!

Sokeria

Nyt on pojalle saatu nimi ja vedetty navat piukkaan herkkuja. Itselläni on vain muutama kuva sunnuntailta, koska en ole vielä saanut siskoni kamerasta kuvia nähtäville. Äitini oli tehnyt aivan ihania herkkuja, muun muassa täytekakun. Vieramäärä ei ollut suuri, mutta hienosti teki kauppansa! Ihanat koristeet olivat äitini ystävän käsialaa. Kakun päällä oli alunperin vielä lelupalikat, joissa luki pojan nimi. Juhlista on paljon stressiä, mutta lopputulos on yleensä hyvä.

Herkkuja jäi kaappiin hurja määrä. Kuivakakku on pakastettu vierasvaraksi, mutta muuta ei oikeen pakkaseen voinut laittaa. Herkut huusivat nimeäni koko eilisen ja kyllähän niitä tuli vielä syötyä. Vaikka muutaman minusta otetun kuvan perusteella tämän maman ei tulisi seuraavaan puoleen vuoteen koskea tuohon katalaan aineeseen nimeltä valkoinen sokeri. Peilistä ei näe itseään, kuin kuvista. 

Jälkikasvumme huusi pää punaisena koko tilaisuuden ajan. Raukalla oli sekä nälkä, että aivan hirveä hiki. Kummitädin mekko taisi olla hieman kuumanlainen ja varmaan jännittikin pidellä 5,5 kg huutavaa punttia. Jässikkä hieman rauhottui kun pappi kastoi pään vedellä, mutta pian sama laulu jälleen jatkui. Kuvat otettiin luonnollisesti hyvin nopealla tahdilla, jotta saataisiin poika pois kastemekosta ja ruoan ääreen.

Nyt pitäisi katkaista tämä sokeriputki ja keskittyä ravitsevaan ravintoon. Helpommin sanottu, kuin tehty...

Ps. Vaakalukema tältä aamulta edelleen 74,4 kg.

Pikakuulumiset

Jes! Kävin juuri vaa'alla ja siellä odotti lukema 74, 4 kg! Näyttää olevan oikeasti toimiva keino pitää ruoka-ja liikuntapäiväkirjaa. Näin ruokailuja on vaikeampi jättää väliin ja kasviksia tulee lisättyä ruokiin enemmän. Jos ensi viikolla saisin kasvispallukan vihreäksi!

Viikonlopusta tulee taas erittäin haastava. Meillä vietetään ristiäisiä sunnuntaina sekä appivanhemmat saapuvat jo huomenna.  Äitini tekee surimman osan tarjoiluista ja paljon makeita vaihtoehtoja on luvassa. Kumpa vain pystyisin jättämään herkuttelun sunnuntaihin...

Noh ainakin olen saanut lisämotivaatiota vaakan lukeman ansiosta!

Wish me luck :)

Karu totuus

Karu totuus on iskeytynyt päin kasvoja, kaikki raskauskilot eivät jääneet laitokselle. Synnytyksestä on kulunut reilu kuusi viikkoa ja alle puolet raskauskiloista jäljellä. Myönnän, että loppuraskauden syömiset olivat täysin vääränlaiset, mutta silti... 16,7 kiloa...

On siis otettava itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain! Muistin joskus muinoin käyttäneeni Kiloklubin ilmaista ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa, joten tiedot sinne on nyt päivitetty ja toivottavasti sen avulla saan taas kiinni terveellisestä syömisestä ja liikkumisesta. Onhan se täysin totta, että pystyn antamaan itsestäni enemmän perheelleni, kun itse voin hyvin.

Lähtötiedot:

Pituus 162 cm

Lähtöpaino 75,7 kg

Tavoitepaino 59 kg

Kiloklubin mukaan tässä urakassa menisi aikaa 35 viikkoa puolen kilon laihdutustahdilla! Huh huh! Tässä on sulateltavaa, kirjaimellisesti.

Haasteena liikuntapuolella on sektio. En saa tehdä kuin vaunulenkkejä ennen lääkärin jälkitarkastusta, joka on vasta joulukuussa.  Minulle sopisi paremmin epäsiistimpi ruokavalio kovemmalla liikunnalla :) Sokerihiiri on aina sokerihiiri... 

Blogihiljaisuudesta päivää

Hui miten pitkä aika onkaan vierähtänyt ilman bloggailua! Olen ollut niin oman vauvan pauloissa, etteivät ajatukset ole pysyneet koossa, saatika niiden saaminen tekstiksi asti. Kun olemme saaneet jo hieman rutiinia tähän vauva-arkeen, on ollut myös aikaa miettiä hieman tulevaa. Vaikka kuinka yritin raskausajan jälkeen nähdä itseni kertomassa pääasiassa vauva-arjestamme, ei se jostain syystä tuntunut luontevalta asialta. En myöskään halua julkaista pojastamme kasvokuvia, kuin läheisillemme. Rakastan olla äiti ja rakastan pienen pientä ihmisenalkuamme yli kaiken, mutten jaksa itse tällaisia blogeja lukea, saatika itse kirjoittaa aiheesta pääasiallisesti.

En suinkaan halua lopettaa bloggailua, vain hieman muuttaa suuntaa. Tulette siis näkemään jatkossa enemmän sekametelisoppaa ja vähemmän vauvahehkutusta.

Raskausblogista sekalaiseksi lifestyle- blogiksi? No vaikka sitten niin!