torstai 21. elokuuta 2014

En haluaisi valittaa, mutta

Tiedätte varmaankin suositun puhelinoperaattorin mainoksen, jossa viljellään lausetta: "En haluaisi valittaa, mutta..." Kyseinen lause kuvaa elämääni tällä hetkellä erittäin osuvasti. Olen todella onnellinen, että olen ylipäänsä raskaana ja vain muutaman viikon kuluttua kannan käsivarsillani jälkikasvuamme ja kotikin on alkanut pikku hiljaa muovautua pikkuihmiselle sopivaksi.

Lainattu täältä

Mutta... Näin 35. raskausviikolla on raskaudesta tullut oikeasti raskasta. En ole pariin kuukauteen saanut nukuttua yhtäjaksoisia yöunia, vaikkakin saan kuulla yhden jos toisenkin suusta, että nyt on aika nukkua. Herään öisin, mitä ihmeellisimpiin asioihin ja ne asiat saattavat pitää minua valveilla tuntitolkulla. Yhtenä yönä särki selkään, toisena käteen, kolmantena oli kuuma... Välillä vauvan asento painaa iskias- hermoon ja välillä vauva pitää puukoniskuista häpyalueelle. Siis sen lisäksi, että joka yö on tehtävä vähintään kaksi wc- reissua. Viime yönä pelkäsin synnytyksen käynnistyvän. Pitkäkestoinen ja kivulias supistus piti pitkään hereillä, odottaen toista. Onneksi toinen supistus oli lähes kivuton ja aikani miettiessäni lapsiveden menoa, olen onneksi nukahtanut.

Raskaudesta on alkanut tulla raskasta myös läheisilleni. Suurin sijaiskärsijä on tietysti Mr.J, joka oli ladannut puhelimeensa desibelimittarin, jotta sai mitattua, kuinka kovasti nykyään kuorsaan öisin. Mittari oli näyttänyt 30-40 lukemia, joten ei ihme, että vieressä on ollut vaikeaa nukkua. Olen pyydellyt kuorsaamistani anteeksi, tietäen etten asialle kuitenkaan voi mitään.

Tässä pieni ote siitä, mistä olen valittanut, vaikka luontoni ei sitä normaalisti näin helpolla periksi anna. Synnytykseen olen antanut itselleni luvan valittaa aivan kaikesta, mikäli sillä vain on helpottava vaikutus, mutta sen jälkeen on otettava itseä niskasta kiinni vain olla onnellinen kaikesta uudesta sekä vanhasta.

http://www.f1-forum.fi/vb/showthread.php?t=26298&page=22


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti