Hikeä ja turvakaukaloa

Huh hellettä! Arvasin jo keväällä, että tästä tulee intiaanikesä, jotten vain pääsisi vahingossakaan helpolla. Uutiset lämpimän jatkumisesta pitkälle syksyyn eivät myöskään järin yllätä! Kesä on ihanaa aikaa, mutta rajansa kaikella. Kun on viikko tolkulla jo tukala olla, ei ihme, ettei enää oikein tahdo jaksaa. Jalkapohjat eivät kestä paljoakaan kävelyä kovalla alustalla turvotusten vuoksi ja iltaisin ilman suihkuttelua ja jalkahierontaa ei kipua pois saa.

Helteestä huolimatta olemme suunnitelleet talon maalauksen tulevalle viikonlopulle ja tänään aamulla pesimme seinistä niihin kertyneet liat ja kasvustot. Työ itsessään ei ollut hirvittävän rankkaa, muta hiki sen jälkeen oli täysin järjestön! Miten voi ihminen hikoilla niin paljon??!! Oli pakko korkata jo viikonlopulle tarkoitetusta 12 packistä yksi viilentävä.

Tukalaa oloa on yritetty lieventää kaikin keinoin ja saimme keskiviikkona aikaiseksi lähteä rannalle. Heitimme molemmat talviturkkimme ja ihmettelimme kovaan ääneen, miksi emme ole lähteneet rannalle aiemmin. Laiskuudesta kärsii koko ruumis? Olin jo unohtanut, kuinka ihanaa pienen uimareissun jälkeen onkaan. Koko keho on raukea ja mieli virkeä. Mahalle paine tuntui ensin todella hassulle ja uinti ei meinanut luonnistua. Seuraavalla kastautumiskerralla taas sain itseni rennoksi ja pääsin heittämään pienen uimalenkin. Kyllä teki hyvää... Kropan jumit ovat olleet tänään tipotiessään.

Jumit jäivät rannalle, mutta Tyyppi on kertonut aikeistaan haluta ulkomaailmaan jo aikaisemmin tai sitten vain valmistautuu liian aikaisin. Hän kiehnää päätään lantion alueella ja aiheuttaa kantajalleen viiltävää kipua. Tätä on nyt alkanut tapahtua jo monta kertaa päivässä, joten olen päätellyt, että Tyyppi kiinnittää päätään lähtöasemiin. Myös kyljen kääntäminen sattuu ja aamuisin herätessäni lantiossa tuntuu hirveätä paineen tunnetta. Siinä ei hirveästi jäädä makoilemaan sänkyyn nauttimaan loma-aamuista.

Loma on saanut minut ajattelemaan entistä enemmän vauvan tuloa ja tietysti panikoimaan sitä, kuinka vähän hankintoja olemme tehneet. Järjellä ajateltuna meillä on jo paljon tarvikkeita vauvalle, muttei kaikkea hankintalistalta. Entä jos vauva tuleekin aiemmin ja me emme olekaan valmiit? Joten sain houkuteltua Mr.J:n kanssani Lastentarvike- liikkeeseen, josta löytyi tulevalle Tyypille turvakaukalo isofix- jalustalla.

Mukaan saimme tingattua vielä lelun kaupan päälle :) Jonka Nakki varasti heti kuolasuuhunsa katseen käännyttyä pois hetkeksi.

Kyseessä on suomalainen Klippan, jonka alustaan käy myös turvakaukalon jälkeen hankittava turvaistuin. Tämä ominaisuus ratkaisi kaupan tällä kertaa hinnan lisäksi. Tulevaisuus näyttäköön oliko valinta oikea. 

Loppuun vielä infoa, että huomenna perjantaina 1.8 avautuu uusi blogisivusto: mammablogit.com. Sivustosta voi tykätä facebookissa jo tänään! Mammablogien seuraaminen helpottuu jälleen :) 

1100 km

Yksi viikonloppu, n. 1100 km ja 30 asteen helle. Lisämausteena lauantaina vietetyt häät sekä minä. Tänään alkoi 32. raskauviikko ja olimme kyllä aika poikki eilen kotiuduttuamme.

Perjantaina pääsimme lähtemään vasta iltapäivällä matkaan, koska Mr.J kotiutui töistä vasta aamulla. Olin varautnut n. 7 tunnin ajomatkaan 40 denin tukipolvisukilla, koska marketista en löytänyt ohuempia.

Voi kyllä, hiki virtasi jo kotona siihen malliin, että halusin vain nopeasti ilmastoituun autoon.

Itse matka meni kuin menikin ihan hyvin, kun rakko ilmoitti pysähtymisen tarpeesta tarpeeksi usein.

Lauantaina vihkiminen oli 13.00, mutta jo aamusta lämpötila nousi koviin lukemiin. Meikit valuivat jo taksia odotellessa.

Maha alkaa olla jo todella painava, mutta en olisi uskonut, kuinka paljon se tuo lisälämpöä. Vauva todella on patteri ja varmisti koko päiväksi aika lailla tukalan olon. Onneksi pääsin istumaan aina tarvittaessa ja supisteluilta vältyttiin päiväsaikaan. Hien määrä oli jotain aivan uskomatonta koko päivän ja myös kivikirkko oli lämmennyt helleaallon aikana.

Tässä väsyneen juhlijan turvoneet jalat tukisukkahousuissa. En uskalla edes ajatella, miltä jalat olisivat näyttäneet ilman tukea antavia sukkahousuja. Nimittäin eilen kotiin päin ajellessa ilman sukkia, ei meinannut hyvin venyvän ballerinat mahtua jalkaan viimeisiä pysähdyksiä varten. 

Oli mukava huomata, että matkustaminen edelleen luonnistuu, mutta on paljon enemmän asioita, joita pitää muistaa ottaa huomioon. Mikäli jokin pidempi reissu tässä kesän aikana tulee vielä heitettyä, aion kyllä varmistaa, että nukkumaolot ovat ihanteelliset. Ihan neljän tunnit katkonaisilla unilla ei vain yksinkertaisesti jaksa. 

Muistilsta matkustavalle möhömahamammalle:

- Tukisukat helpottavat oloa

- Vaikka pysähdyksiä tulee enemmän, on veden juominen ehdotonta myös viileällä säällä

- Huolehdi riittävästä levosta reissussa

- Hyvät eväät, parempi mieli!

Mukavaa hellepäivän jatkoa! Meillä jatketaan ensimmäisen lomapäivän viettoa :)

Hyppää pois, hyppää pois oravanpyörästä

En uskonut tämän päivän koittavan ikinä, siihen malliin on kevät ja alkukesä madellut. Tänään on minun viimeinen työpäiväni. Tänään aloitan kesäloman, josta jatkan suoraan mammalomalle. Työtilanne on monimutkainen ja todennäköisesti en tule ainakaan enää samaan työhön palaamaan. Fiilikset ovat ristiriitaiset. Toisaalta olen niin onnellinen ja helpottunut, että voin tänään juosta ovesta ulos, taakse katsomatta. Toisaalta taas...

Tästä alkaa elämässä vaihe, jonka aikana sosiaalisen elämän eteen on oikeasti tehtävä töitä.

 

 

Olen ollut työelämän oravanpyörässä vuodesta 2007 lähtien ja nyt jäänkin kotiin. Olen tiennyt tämän päivän tulevan eteen, mutta en ole sen enempää pohtinut, miten se elämääni tulee muuttamaan. Tällaisia pohdiskeluja tuskin tulee muisteltua enää, kun vauva syntyy, mutta millä täyttää tämä "väliaika"? Onko nyt aika kaivaa kaikki DIY- projektit esiin ja saada kaikkea valmiiksi? Vai pitäisikö ottaa ihan levon kannalta? Vai pitäisikö sittenkin sopia jokaiselle päivälle jokin meno?

 

 

 

P.s. Tämä turvotus on jotain ihan kamalaa!

Tropiikin selätys

Trooppinen ilmasto hellii Suomea ja iltaisin olo on jo aika lailla tukala. Möhömahamammat kärsivät turvonneista jaloista ja makuuhuoneiden lämpötilat eivät todella ole ihanteelliset nukkumista ajatellen.
Tässä muutama vinkki, jotka ovat auttaneet itseä nukkumaan tropiikin aikaan.






Kaihtimet ja verhot kiinni päiväsaikaan
Yritämme pitää talon lämpötilan niin alhaisena, kuin näillä helteillä on mahdollista. Ikkunat ja kaihtimet pidetään visusti kiinni kuumaan aikaan. Myös väliovi on hyvä muistaa pitää suljettuna. Pidetään kuuma ulkona.

Varjo paras

Kun lämpötila laskee, tuuletus
Kun lämpötila alkaa tuntua omalle kropalle viileälle ulkona, on aika avata ikkunat ja "pölläyttää" lämpimän ilman tilalle viileä ilma. Kuulostaa hölmölle, mutta illalla läpivedon lisäksi viilennystä tehostaa vielä ilmanvaihtokone (joka on tietysti tähän aikaan täysillä) sekä liesituuletin. Eli kämpässä on hetken aikaan ihan hirveä meteli, mutta yllättävän tehokasta!

Väsyneenä sänkyyn
Sänky lämpeää helteillä heti, kun sinne menee. Jos menen sänkyyn liian aikaisin ja sänky lämpeää ennen unen tuloa... Noh, katsotaan sitten sitä unta aamuyöstä!

Lämmin suihku juuri ennen nukkumaan menoa
Toimii!! Ja samalla:

Jalkojen suihkuttelu, vuoroin kylmällä ja lämpimällä
Kunhan päättää suihkuttelun lämpimään veteen.

Jalat koholle
Jos jalat särkevät tai ovat kovasti turvonneet nukkumaan mennessä, en ainakaan itse pysty rentoutumaan. Jalat koholle mahdollisimman ajoissa illalla. Itse otan myös mammavitamiinin illalla sen sisältämän magnesiumin vuoksi. Tästä on ollut suuri apu itsellä levottomiin jalkoihin.

Viileää jalkojen alle
Hahaa! Tämän keksin vasta EILEN! Muistin, että jääkaapissa on puolentoista litran vichypullo täytettynä kraanavedellä, jota ei tullut illan aikana juotua. Ah, olin taivaassa sen jälkeen kun hain pullon tyynykasan päälle ja jalkapohjat vasten pulloa. Viileys oli juuri sopiva! Miten keksin tämän vasta nyt?!

Tuuletin
Kyllähän sekin sähköä syövä vekotin piti varastosta kaivaa...


Nämä vinkit ovat auttaneet tätä mammaa nukkumaan vielä kun muutama aikainen aamuherätys hetkeen on jäljellä.

Jaksaa, jaksaa...

Kaalilaatikkofilosofiaa

Huh! Kylläpä on hikoiltu tänään koko viikon edestä! Huomenna odotellaan appivanhempia kylään ja aamupäivä meni siivotessa. Ei tarvinnut kuin ajatella siivoamista ja oli jo karpalot otsalla.

Mamma hiessä

Olen pyörremyrsky siivoaja, joka ei pidä turhia taukoja, jottei innostus lopahda kesken kaiken. Tämän mahan kanssa vain on jo pakko. Jalkapohjat huusivat hoosiannaa jo puolessa välissä! Pidin useita taukoja ja join runsaasti. Nyt siivousurakka kesti n. puolet kauemmin kuin normaalisti. Olkoon tämä taas opetusta tulevaan. Tuskin nämä kotityöt ainakaan tästä helpottuvat viikkojen vieriessä eteenpäin.

Siivoamisen jälkeen lähdimme kaupungin suuntaan ukkosta pakoon. Juuri kun olimme lähdössä...

Viimeisestä työviikosta saattaa tulla mielenkiintoinen, koska en näe piilolinsseillä yhtä tarkasti päätteelle kuin laseilla. Olisiko tässä tarpeeksi hyvä syy höllätä hieman?

Kaalilaatikko tuloillaan

Kaupungista kotiuduttuamme pieni huili väliin ja eikun keittiöön. Ajattelin, että voisin tehdä osan esivalmisteluista istuvaltani. Nooh... Ei se ihan onnistunut ja hammasta purren piirakan ja laatikon tekoon.

Äitini on opettanut minulle ja siskolleni aina, kuinka tärkeää on syödä puhdasta kotiruokaa ja illan ruoka syödään yhdessä aina kun mahdollista. Totta kai välillä herkutellaan, mutta entä sitten. Tällaisen rennon otteen syömiseen haluan opettaa myös omille lapsilleni. Meillä on jo nyt Mr. J:n kanssa tapana istua iltaisin alas ruokapöydän ääreen, koska se on usein ainoa hetki päivästä kun oikeasti kuuntelemme toisiamme. Ruokaillessa ei häiritse televisio tai facebook vaan silloin kerrataan päivän tai Mr.J:n tapauksessa yön tapahtumia. Hyvä ruoka, parempi mieli!

 Nyt on kaalilaatikko ja raparperipiirakka odottamassa huomista. Onneksi ei tarvitse enää tänään tehdä yhtään mitään! Mutta on se vain palkitsevaa saada aikaiseksi jotain todella maistuvaa, vaikka ei se aina niin herkkua ole keittiössä häärätä. Kaalilaatikko on muuten entinen inhokkiruokani! Mutta nykyään vaan niin hyvää!

Nyt nostan jalat ylös ja syön ehkä palasen piirakkaa!

Voi häpeä

En sitten muista, milloin viimeksi olisin ollut yhtä hämmentynyt sekä hämmentävä samaan aikaan. Tänään tapahtui jotain todella noloa ja haisevaa. Olin nimittäin etsimässä maksimekkoa ensi viikolla juhlittaviin häihin. Olin yhdessa kaupassa katselemassa alekoruja, kun Mr.J soitti. Hän soitti ja ilmoitti lähtevänsä kavereiden kanssa pyörimään ja kertoili samalla päivästään. Olen syönyt tänään niin väärin, kuin ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsivä ihminen vain voi. Työkaverin lomapullaa, karkkia vähän päälle ja lounaaksi tulista risottoa... 

 

No niinhän siinä sitten kävi, että minulta pääsi isossa ketjuvaateliikkeessä ihan hirveän kovaääninen pieru, mikä vielä kaiken lisäksi haisi aivan älyttömän pahalle! Pahinta oli ehkä se, että lähellä oleva nainen tajusi tilanteen ennen minua! Olin täysin hämmentynyt enkä voinut todeta puhelimeen, että nyt pääsi ihan hillitön pieru. Pieru oli jo sellainen, josta mieheni olisi ollut jopa ylpeä :D Kyllähän kaikki tai ainakin moni päästää pahaa ilmaa ulos kulkiessaan, mutta yleensä se on äänetöntä toimintaa. Kyllä hävetti! 

Onneksi alan jo itsekin huvittua tapahtuneesta ja olkoon tämä minulle muistutuksena tulevaisuutta varten oikeanlaisen ruokavalion tärkeydestä.

Kun yritän saada itseni tämän naisraukan saappaisiin, niin olisinhan sen minäkin hämmentynyt tilanteesta. Eihän käytökseni ollut millään lailla meidän kulttuuriin sopivaa, mutta eihän tällaisille asioille oikeasti mitään voi. Ei kyllä tullut mieleenkään katsoa naista päin enää jälkeenpäin. 

Olen kyllä toisaalta erittäin ylpeä siitä, kuinka rauhallisena pysyin. 

Jos olisin rynnännyt yhtäkkiä kaupasta ulos, olisikohan kassaneidot luulleet myymälävarkaaksi?

Meillä nauretaan paljon ja omaamme samantyylisen huumorintajun. 

Mahtaakohan kyseinen aihealue enää naurattaa, kun oma pieni sinappikoneemme syntyy?

Kuva 1

Raskausaika

Raskausviikot ovat nyt 29+2. Yläselkä huutaa jumppaa kahdeksan tunnin istumisen päätteeksi. Loman alkuun on enää muutama päivä, mutta jokainen työpäivät tuntuvat aina vain pidemmiltä. Olen yllättynyt siitä, millaista raskaana oleminen oikeasti onkaan. Tämä tietysti ainoastaan omasta näkökulmasta, koska jokainen raskaus on erilainen. Tässä muutamia otteita siitä, mitä odotin ja mitä oikeasti nämä viime kuukaudet ovat olleet.

 

 

Alkuraskauden pahoinvointi

Tämä luulo osoittautui aika lailla legendaksi omalla kohdallani. Kun menimme niskaturvotusultraan raskausviikolla 11+1 olin edelleen epävarma siitä, olinko edes raskaana ja se helpotuksen tunne oli mieletön, kun näimme ruudulla Tyypin ensimmäistä kertaa. Se, että nänneihin sattui ei saanut minua vielä täysin vakuuttuneeksi raskaudesta. En oksentanut kertaakaan, mutta kärsin kyllä yhden migreenikohtauksen 5. raskausviikolla. Luulin joutuvani lähtemään töistä aina erikoisin selityksin, koska tulisin kärsimään oksennuskohtauksista ja mistään ei tulisi mitään. Pahoinvointi oli lähinnä henkistä. Pelkäsin koko talven, että raskaus menisi kesken.

 

 

 

Hormonit

Kun huomaat itkeväsi Emmerdalen asukkaiden traagisille tapahtumille, on ehkä jotain... noh meneillään. Töissä kaikki ei mennyt keväällä ihan suunnitelmien mukaan ja stressin purkautuminen kotona... Itkua, itkua ja itkua itkun perään. Aivot ovat varmasti kärsineet pysyviä vaurioita kevät- talven aivopieruista, koska niiden tulva oli loputon. Loputon huoli pärjäämisestä tuli aika yllätyksenä ihmiselle, joka on pärjännyt elämässä omaamalla positiivisen ajattelutavan ja luoton omaan itseeni.

 

Paino

Sokerihiiri täällä hei. Mitä tapahtuu, kun ruokaa rakastava ihminen ei liiku enää samalla tavalla, kuin ennen? Pam! Kiloja, kiloja, kiloja... Onneksi ne ovat vain kiloja ja eiköhän ne jossain vaiheessa myös jätä kroppani. Olin ennen raskautta vakaasti sitä mieltä, että teen kaikkeni sen eteen ettei lisäkiloja tule. Nyt 20 kg keränneenä, voin sanoa olleeni väärässä.

 

 

 

 

 

Synnytys on ihan kamalaa

Synnytyksestä ei ole kokemuksia, mutta miksei kukaan kertonut, että myös odotus sattuu? Tai niin kuin asia minulle neuvolassa esitettiin äitipolin päivystyskäynnin jälkeen: "Joillakin nämä asiat vain aiheuttavat enemmän kipua, kuin toisilla". Omaan mielestäni korkean kipukynnyksen, mutta toiminnan lamaannuttavat hermokivut tulivat täysin yllätyksenä. Tästä syystä olen yrittänyt tsempata itseäni tulevaan synnytyskokemukseen ajatuksella, että mitä tahansa tapahtuu, se ei tule kestämään ikuisesti. Ja uskon, että osaava hoitohenkilökunta pitää minusta ja vauvasta huolen.

 

Tässä vain pieni ote siitä, mitä luulin "saavani".

En uskalla edes ajatella tulevaa vanhemmuutta, se kestää paljon kauemmin kuin 9 kuukautta ja

aivan varmasti jokaisella on mielipide asiaan kuin asiaan.

Onko teidän raskautenne ollut juuri sellainen, kuin odotitte?

Mysliä, mysliä

Niin se vain pyörähti tänään 30. raskausviikko käyntiin. Tyyppi on majaillut tänään normaalia ylempänä, joten vähäisistä yöunista huolimatta olen touhunnut tänään paljon enemmän kuin normaalisti töiden jälkeen. Maha kasvaa aivan tolkutonta vauhtia ja KAIKKI vaatteet näyttävät hassuilta päällä, 

oli ne sitten tarkoitettu möhömahoille tai ei.

Mr. J teki tänään ruoaksi makaronilaatikkoa vapaapäivänsä kunniaksi ja päätin hyödyntää kiertoilmauunin marttamaiseen tyyliin lämmön. Pyöräytin pikamyslit ja tuli aika lailla hyvää, vaikka itse sanonkin. 

Allergikon on erittäin vaikeaa löytää hyvää mysliä, 

mikä ei sisältäisi pähkinöitä tai manteleita, 

niimpä tällainen kotitekoinen mysli lämmittää mieltä. 

Ja sehän on selvä, että sitä tekee mieli mitä ei ole tai mitä ei saa!

Kaurahiutaleita

Sulatettua margariinia

Paahdettuja kurpitsan siemeniä

Siirappia

Ripaus vanilliinisokeria

Kaikki ainekset vain sekaisin, kaato uunipellille "matoksi" ja 200 asteeseen uuniin. 

Pidin mysliä uunissa noin puoli tuntia välillä pari kertaa seosta sekoitellen, ettei pala reunoilta.

Maistoin tätä iltapalaksi kreikkalaisen jogurtin ja kohmeisen mansikkasoseen kanssa. 

Aika bueno valinta lämpimään kesäiltaan.

Tänään on ollut kyllä yritystä marttailuun enemmänkin. Päätin leikata nurmikon, koska tyyppi ei painanut tänään alavatsaan ja liikkuminen oli helpompaa. Noin 1/10 nurmikosta on nyt leikattu. Vanhan leikkurin vetohihna katkesi taas ja nyt se nurmikko vasta kaunis on... Noh, paremmalla onnella myöhemmin viikolla. 

Eilen ei pitänyt hommailla mitään kummempaa, mutta Mr.J:n ollessa töissä, päätin lähteä troppista ilmaa pakoon kaupunkiin. Eksyin kirpparille... VIRHE! Meinasin pyörtyä kuumuuteen ja onneksi en bongannut oikeastaan mitään ostamisen arvoista, vai olisiko johtunut siitä ettei siellä sisällä pystynyt olemaan. Vahingosta viisastuneena suuntasin ilmastoituun kauppakeskukseen, jossa kiertelin vailla päämäärää jalat kipeiksi ja

kotiin palattuani luin kauppakuitista ostaneeni vauvan!

 

Elämäni ensimmäinen Vauva- lehti odottaa lukijaansa. 

Toivottavasti kyseinen lehti ei saa aikaan mitään materiahysteriaa.

P.s. Wannabe-Martalla on nyt oma facebook- sivu! Linkin löydät sivusta!

Möhömaha ostamassa alkoholia

Meidän taloudessa alkoholia on yhdessäoloaikanamme käytetty aika vähän. Määrät ovat olleet koko ajan laskusuuntaisia ja asia koki täyden romahduksen rakennusaikana varsinkin omalla kohdallani. Kun tulin raskaaksi, olin automaattisesti sitä mieltä, että alkoholin kanssa pidän nollatoleranssin. En joutunut asiaa pähkäilemään, vaan päätös tuntui luonnolliselta ja minulle sopivalta. Asia on jokaiselle täysin henkilökohtainen ja kunhan mennään suositusten rajoissa, homma bueno.

Mr.J oli tullut aamulla töistä ja kirjoittanut jääkaapin ovessa olevaan tauluun: 

"Olut on loppu, jos käyt kaupassa". Hienovaraista vihjailua avovaimon suuntaan, jos vaikka kipaisisin hänen nukkuessaan kaupassa, onhan wc- paperikin lähes loppu. Tiedän, ettei minulta ole otettu alkoholin ostolupaa pois tultuani raskaaksi, mutta olen huomannut aiheuttavani hämmennystä pienen paikkakuntamme pienessä kaupassa, kun olen olutta ostanut.

Ensimmäiset pistävät tuijotuksen saan oluthyllyllä valintaa suorittaessani. Omassa päässäni mietin, että mikä ihme se merkki oli, mitä piti ostaa. Samalla huomaan, kuinka joku tuntematon mies katsoo ensin mahaani ja sen jälkeen oluthyllyä. Jos suu ei loksahtanut auki, niin ainakin katsojan katse muuttui tyhjäksi. Minulle iskee kiukku jo tässä vaiheessa, mutta pidän suuni kiinni. Ajatelkoot... 

Minä tässä olen vain kilttinä vaimokkeena kauppareissulla.

Pitäähän ne oluet maksaakin. Kassalla neiti hymyilee kauniista ja tervehtii, mutta kun oluet tulevat hihnalla vastaan... Tuijotus mahaan ja katsekontaktia ei tämän jälkeen enää suoda. Siis ihan oikeasti! Pitääkö joka kerta alholituotteita ostaessa ottaa se mies mukaan, joka nämä tulee juomaan? Vai pitäisikö olla mukana vaikka valtakirja? Vai pitäisikö kassaneidille ja kaikille jonossa seisoville kertoa kovaan ääneen, etten aio kyseistä juomaa itse nauttia? Huoh... Harmi, kun ei ole tulossa mitään kesäjuhlia, jonne voisi viedä tuliaisiksi vaikkapa viinipullon. Siinä varmaan Alkon asiakkailta tippuisi lasipullot käsistä, kun möhömaha menisi ostamaan kesäroseta.

Nyt kaikki möhömahat saunakaljojen ostoon! Mitä pienempi kauppa, sen parempi :)

 Loppukevennyksenä mahakuva raskausviikolta 28+4

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Nautitaan kesästä

Töiden jälkeen haluaa nauttia kesäpäivästä ulkona, vaikka kuinka tulisi hiki.

Tässä kevyt kuvapostaus eiliseltä.

 

 



Aamupalaa, jotta jaksaa



 

 

 

 

 

 

 



 

 





Vielä joskus piha näyttää pihalta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maalla on mukavaa :)

 

 

Ei vielä ensi kuussa, mutta ehkä seuraavassa..?



Tyyntä myrskyn edellä

Olen odottanut kesäloman alkua kuin kuuta nousevaa ja nyt tajuntaani iski, että olen töissä enää alle kolme viikkoa ja paluupäivää ei ole tiedossa. En suinkaan murehdi töistä poisjäämistä, vaan sitä että jo ensi kuussa osa "syyskuisista" mahdollisesti saa oman nyytin syliinsä.
Mikäli Tyyppi päättää tulla maailmaan odotetulla aikavälillä, on oma nyyttimme sylissämme ei ensi, mutta jo sitä seuraavana kuuna.

Otteita meikäläisen pään sisältä:

"SIIS MITÄH???! IHANAA!
APUA, EIHÄN MEILLÄ OLE HANKITTU TURVAKAUKALOAKAAN VIELÄ!
IHANAAA, VAUVA SYNTYY PIAN!!!
MUTTA OSAANKO MÄ EDES HOITAA SITÄ?
PITÄÄKÖ LUKEA JOKU OPAS ENNEN SYNTYMÄÄ???"


 

 

Ja en ole edes uskaltanut vielä miettiä itse synnytystä,
kun esitietolomakekin on vielä täyttämättä. Kyllähän sen muuten voisi, mutta ne nimet...
On niin vaikeaa miettiä lapselle nimeä hänen loppuelämäkseen, kun häntä ei ole edes nähnyt vielä. Eihän sen lomakkeella näkyvän nimen tarvitse lopullinen olla, mutta helpostihan näin tulee käymään.


Nyt pitäisi saada oma moodi keskittymään loppuraskaudesta ja kesästä nauttimiseen
eikä panikoida tulevaa.
Mutta eikös tällainen pieni panikointi ole ihan normaalia,
kun edessä on todella iso elämänmuutos?


 

Pinnasänky

Suvussamme kiertää perintökalleus, nimittäin pinnasänky. Sänky on sama jossa olen itse nukkunut ja minun jälkeeni luonnollisesti myös pikkusiskoni. Meitä ennen on sänky ollut vuorollaan muilla serkuilla ja nyt myös serkkuni lapsilla. Kun serkkuni lapset kasvoivat ulos pinnasänkyiästä, tuli sänky asumaan varastoomme. Minusta on hienoa, että voin kertoa Tyypille myöhemmällä iällä, 

että on nukkunut samassa sängyssä, kuin äitikin pienenä.

Nyt kolmannesta varastosta se pääsee tositoimiin. 

Sänkyä on vuorollaan hieman paikkamaalattu, mutta kunto on ikäänsä nähden erinomainen.

Sain tänään sen verran aikaiseksi, että lohkeilemaan lähdössä on nyt hiottu karkealla hiomapaperilla pois ja sänky odottaa vielä uutta kevyttä valkoista maalipintaa.

Elän toivossa, että huomisen työpäivän aikana sänky olisi saanut uuden maalipinnan Mr.J:n toimesta. 

Ainakin se vähän sinne suuntaan vihjaili... :)

Tyypin huoneeseen on tulossa myös toinen esine tai tavara, jolla on tunnearvoa. Sen kunnostamisessa onkin hieman isompi homma. Kun saamme sen meille, esittelen sen myös teille!

Jos vielä menisi hetkeksi nauttimaan ihanasta ilta-auringosta!

Ei meillä kyllä sellaista ole

Koiran kanssa aamulenkillä caprihousuissa ja t-paidassa 8.00 sunnuntaiaamuna! Hurraa! Suunnitelmat tälle sunnuntaille - none, mutta kuulin kuinka aurinkotuoli jo huusi nimeäni takapihalta. 

Kuulostaa ihan suunnitelmalta :)

Tässäpä hyvä aasinsilta aiheeseen, johon olemme törmönneet Mr.J:n kanssa vähän liiankin usein. Lause on "ei meillä kyllä sellaista ole". Asumme maaseudulla ja usein töiden jälkeen ei kaupungissa jaksa toimittaa kuin pakolliset asiat. Koska olemme rakentaneet talon jossa asumme, puuttuu meiltä vielä paljon kaikkea mikä liittyy sisustukseen ja säilytykseen. Monesti viikonloppuisin käväisemme kaupungissa tapaamassa kavereita ja samalla saatamme pyörähtää rautakaupassa, jos jotain hankittavaa on tullut mieleen aiemmin tai meillä on jälleen jokin projekti kesken. Aamupalakuvassa on Mr. J:n itse tekemä kuuden hengen ruokapöytä, joka on todella ihana, vaikka puu lähti sisätiloissa kuivumaan hurjemmin, mitä osasimme odottaa. Mies olisi tarvinnut pöydän tekemiseen jonkinlaisen porausohjurin ja tiesi täsmälleen, mitä lähtisimme rautakaupasta etsimään. Totta kai oletuksena, että sellainen tyypillinen työkalu ihan perinteisestä rautakaupasta löytyisi. 

Kiersimme monta kauppaa ja kaikissa sama vastaus: "Ei meillä kyllä sellaista ole". 

No tatit otsalla kotiin ja mies joutui tekemään pöydän ilman kyseistä työkalua.

Tyypin tulevassa huoneessa on vaatehuone, josta puuttui pikään hyllyt sekä vaatetangot. Mr.J teki hyllyt itse (yllärii...) ja katsoimme Ikean sivuilta juuri vaatehuoneeseen sopivat halvat säädettävät vaatetangot. Lähdimme jälleen kaupunkiin ja kiersimme Ikean kokoisen kaupuan, kunnes pääsimme osastolle, josta tangot piti hakea. Mallikappale tangosta löytyi, mutta... Emme löytäneet mistään itse tuotetta ja kysyimme taas myyjältä tilannetta. "Nyt ei meillä kyllä sitä tuotetta ole, eikä tiedetä milloin saadaan lisää". 

No sepä kiva, jälleen tatit otsalla poistuimme kaupasta. 

Jos lähtisin luettelemaan viimeisen vuoden ajalta kaikki vastaanvanlaiset tilanteet, eihän tässä aika riittäisi kirjoittaessa saatika, että joku sellaista jaksaisi lukea. Meidän perheessä kaikki  mikään vain ei aina mene kuin Strömsössä.

Vauvakuume

Luulin raskaaksi tullessani, että vauvakuume päättyy siihen, kun testitikkuun ilmestyy plussa. Voi kuinka väärässä ihminen voikaan olla. Tänään raskausviikot ovat 27+4 ja vauvakuume on noussut aivan uusiin ulottuvuuksiin. Selviä syitä kuumeiluun:

1) Äitiyspakkaus

Hain eilen postista Kelan lähettämän äitiyspakkauksen. Hassua, miten asiat konkretisoituvat tavaran kautta. Iso laatikko täynnä tarvikkeita meidän vauvalle, joka on jo kohta täällä. Voisinko jo pestä kaikki vaatteet ja viikata ne koko järjestykseen valmiiksi odottamaan vauvaa? Olen erittäin hyvä hukkaamaan tavaroita, joten tein heti tänään tilaa wc:n laatikostoon, josta vauvan tarvikkeet esimerkiksi kynsisakset löysivät paikkansa. Toivottavasti kukaan ei mene penkomaan laatikoita etsiessään jotain aivan muuta :D

2) Vauvalahjat

Sain tänään työkavereiltani vauvalahjan ja olin todella otettu. Lahja sisälsi toivomani hoitolaukun lisäksi myös erilaisia puklurättejä, tutteja ym. Kaikkea, minkä hankkiminen olisi todennäköisesti jäänyt erittäin viime tinkaan tai suoraan liian myöhäiseen ajankohtaan, koska emme olisi vain muistaneet tai tajunneet hankkia tarvikkeita aiemmin. Hankitalistamme on loputon...

3) Vaunut

Yhdistelmävaunut odottavat käyttäjäänsä Tyypin tulevassa huoneessa. Ne ovat ensimmäinen asia, minkä näen kotiin tullessani, koska huoneesta osa näkyy eteiseen. Jos veisin vaunut koelenkille ihan hetkeksi vain..?

4) Tyypin liikkeet ja potkut

Välillä pelästyn itsekin Tyypin potkuja, koska ne ovat voimakkuudeltaan niin paljon kovempia, kuin olisin voinut kuvitella. Hän selkeästi pitää minua jo hereillä iltaisin pidempään, jotta tottuisin hänen rytmiinsä. Väsymys saa hormonit pintaan?

5) Jatkuva huoli toisesta

Kun Tyyppi ei potki tai molksi, tulee miettineeksi, onko kaikki sittenkään hyvin? Joskus iltaisin saatan kääntää kylkeä vai, että saisin Tyypin hereille ja päästämään minut hetkeksi huolesta. Menee varmaankin samaan kastiin, kun pitää tuijottaa vauvaa hänen nukkuessaan ja varmistaa, että hän varmasti hengittää.

Lisäki vauvoja ja äitejä on kaikkialla, minne menenkin. Ei siis ihme, että hormonihiiri ei voi muuta ajatella, kuin vauva-asioita. Tyyppiä odotetaan jo niin kovasti ja toivottavasti loppuraskaus menee mukavasti ja nopeasti. Nyt nostan jalat vielä ylös ennen nukkumaanmenoa. Ihana turvotus...

Sukupuoli unknown

Mr. J päätti jo heti raskauden alussa, ettei halua tietää Tyypin sukupuolta etukäteen vaan, että asia selviäisi vasta lapsen synnyttyä. Itse olin sitä mieltä, että sukupuoli totta kai selvitetään rakenneultrassa jos se on mahdollista. Alkoi armoton pohdinta pääni sisällä, entä jos sittenkin vain antaisin periksi ja pitäisimme Tyypin sukupuolen salassa myös itseltämme. 

Kun tuli aika rakenneultran, teimme yhteisen päätöksen ettei kumpikaan halua selvittää sukupuolta etukäteen. Ja tässä sitä nyt ollaan, täysin tietämättöminä tulevasta. Olemme olleet päätökseemme erittäin tyytyväisiä ja tunne voimistuu päivittäin.

En olisi uskonut, kuinka paljon lähellä muiden sydäntä sukupuoliasia on. Reaktiot ovat olleet hämmentyneitä sekä hämmentäviä, kun kysyjille on selvinnyt ettei vauvan sukupuoli ole tiedossa. Onko sillä oikeasti mitään väliä kumpaa sukupuolta tuleva lapsi edustaa? 

Kumpi vai kampi?

Pihi-Martta

Nuuka, mutta silti spontaani. Olen itselleni aika mahdoton yhdistelmä. Yhtenä hetkenä olen valmis näkemään asioiden eteen hurjasti vaivaa ja toisina hetkinä: KAIKKI MULLE, HETI NYT!. Tämä piirre tulee olemaan enemmän esillä, kun aloitan perintöpinnasängyn ja -keinutuolin kunnostusprojektit. Siihen on syynsä, miksi lykkään projektia kunnes jään kesälomalle ja siitä äitiysvapaalle. Kärsimätön martta...

Mutta Tyyppi tarvitsee siis vaatteita, jotta pärjäisi tässä maassa syksyn tullen. Pienet lastenvaatehankinnat olen aloittanut jo hyvissä ajoin ennen rakenneultraa, mutta vain kirppiksen puolelta. Näitä löytäjä onkin siunaantunut jo ihan hyvä määrä. En tiedä miksi, mutta silti takaraivossa on kolkuttanut ajatus, ettei kaikkia vaatteita voi ostaa käytettynä. No siis miksi ei muka..?

Tyypin uudet vaatteet

Sunnuntaina alennusmyynneistä kotiuduttuani tajusin järkyttävän faktan. Tämä pino uusia vaatteita maksoi suurinpiirtein saman verran, kuin puolikas Ikean kassillinen käytettyjä. Olen käyttänyt 50/50 rahaa käytettyihin ja uusiin, mutta ero määrässä on huima. 

50  sentin haalarilöytö

 

 

 

 

Nyt pitäisi malttaa odottaa parin viikon päästä saapuvaa äitiyspakkausta ennen kuin hairahdun uudelleen kauppojen puolelle.