Äitiyden paineet

Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, että naisilla on paineita. Pitäisi näyttää juuri ajankohdan trendin mukaiselta. Yhtenä hetkenä pitäisi näyttää risukepiltä ja toisena hetkenä lihaksikkaalta hottispepulta. Luomme itse itsellemme paineita myös muista elämämme asioista. Koti pitäisi olla aina siisti ja sisustus kopioituna sisustusblogista tai -lehdestä. Ruoan jota syömme tulisi olla puhdasta ja terveellistä, mutta myös mukailla ajan villitystä. Vaatteidemme pitäisi olla viimeisen päälle, myös siellä jumppasalissa, jossa katsot tunnin yhtäsoittoa itseäsi peilistä. Mutta nämä paineet olet luonut sinä itse. Haluamme elää muiden elämää sen perusteella mitä he siitä jakavat muille esimerkiksi juuri somessa. Et varmaan itsekään julkaise itsestäsi tai kodistasi huonoja kuvia tai ainakaan niitä huonoimpia.

Sosiaalinen media pursuaa myös äitejä. Äidit ovat vallanneet kaikki sosiaalisen median kanavat aina Twitteristä Youtubeen. Instagram on täynnä kuvia täydellisistä äideistä. Äideistä, jotka jaksavat hymy huulilla kestovaippailla. Äideistä, jotka päivä toisensa jälkeen saavat itsensä salille ja näyttävät upeille jo kuukausi synnytyksen jälkeen. Blogit ja Facebook pursuavat täydellisten äitien hehkutusta lapsistaan ja kuinka auvoista kaikki on. Kuinka kaikki soseet tehdään itse ja kuinka kantoliina on maailman paras keksintö. Superäidit nukkuvat vain kolme tuntia yössä, mutta silti saavat päivässä kaiken tehtyä. Pakkaa hämmentää televisio, jossa on Erilaisia ja Toisenlaisia äitejä, mutta myös Imettäjiä. Keskustelupalstat ja facebook- keskustelut ovat täynnä hirveyksiä, joita äidit toisilleen sanovat.

Äidinrakkaus, kultainen keskitie, maalaisjärki, omat aiemmat kokemukset, luontoäiti. Näiden asioiden kanssa luulin pärjääväni äitinä. Kuitenkin jo lapsen ensimmäisten elinpäivien aikana koin kovia paineita äitiydestä. Synnytys oli pitkä ja uuvutti täysin sekä lapsen että äidin. Vauva nukahti rinnalle syötyään ja luulimme kaiken olevan hyvin. Vauva kuitenkin laihtui, joka on todella tavallista. Taas seuraavana päivänä vauva oli laihtunut, mutta edelleen normaalin rajoissa. Kun koitti aamu sairaalassa, jolloin vauva oli laihtunut käyrien mukaan liikaa, oli helvetti irti. Sairaalassa hoitajan lietsoivat minut täyteen paniikkiin siitä, että vauva on kuivunut ja keltainen ja joudutaan ottamaan lastenosastolle tiputukseen, mikäli paino ei lähde nousemaan. Olin huono äiti. Maito ei noussut ja vauva ei saanut tarpeeksi ruokaa. Sehän oli minun tehtäväni ja jo heti olin epäonnistunut. Olin täysin romuna. En ollut osannut pyytää itse lisämaitoja ja minun ensisynnyttäjänä olisi pitänyt tietää ettei lapsi saa tarpeeksi ravintoa, ei suinkaan terveydenhuollon ammattilaisten. Olen aina ollut sisimmiltäni herkkä ja arka, vaikkakin ulospäinsuuntautunut ja koin ison kolauksen äitiyteeni heti alkumetreillä. Seuraavat päivät kuluivat syöttöpunnituksia tehden ja itkien.

Itsetuntoni äitinä on aina välillä hieman noussut, kunnes on taas on joku ajattelemattomilla sanoillaan saanut minut romuksi. Rivien välistä luettuna kutsunut minua huonoksi äidiksi vaikka parhaani teen 24/7. Onneksi minulla on kannustava oma äiti, jonka puoleen voin aina kääntyä sekä ihana ja suojeleva mies. Heidän tuellaan nousen aina uudelleen jaloilleni.

Jaan tämän siksi, että mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla äiti. Eikä yhtä tapaa olla lapsi. Muista oma tukiverkostosi ja mikäli sellaista ei ole, älä pelkää pyytää apua. Ollaan äitejä omille lapsillemme, koska varmasti lähes jokainen äiti maailmassa haluaa ainoastaan parasta omalle lapselleen ja haluaa hänestä huolehtia hyvin. Katseet joita olen saanut kauppakeskuksessa ruokkiessani lastani pullosta tai katseet, kun vaunumme eivät ole trendikkäät... Sanat ja katseet satuttavat, mutta voivat tuoda myös hyvää mieltä.







 

Välineurheilua

Kun tulin raskaaksi, päätimme Mr.J:n kanssa, että suurin osa vauvan tavaroista ostettaisiin käytettynä. Tästä aiheesta kirjoittelin kesällä ja sen voi lukea täältä.

Tilasimme siis kesällä ABC Design yhdistelmävaunut verkkokaupan poistomyynnistä ja niillä ajattelimme pärjätä. Olemme tässä joulun alla pyörineet jonkin verran kauppakeskuksissa ja niillä kerroilla, kun olemme olleet pojan kanssa kahdestaan, on lähes kaikki tavara jäänyt kauppojen hyllyille. Isot yhdistelmät toimivat mainiosti maalla lenkillä sekä lapsen päiväunipaikkana, kuitenkin kaupoilla kierellessä nämä ovat painajaismaisen isot! Vaatekauppojen käytävät ovat niin ahtaat, ettei meillä ole ollut mitään mahdollisuutta päästä katsomaan osaa tuotteista.

Päätimme yhteistuumin, että hankimme edulliset matkarattaat, jotka sopivat myös vauvoille. Ensisijainen toive olisi ollut, että rattaisiin saisi adapterilla kiinni turvakaukalomme, mutta Klippan ei käy kuin Emmaljungan vaunuihin... Käytettynä sopivia ei tuntunut löytyvän ja jos löytyi, oli hinta sama kuin uuden!

Aikamme kauppoja kierrellessä tajusin, että sateenvarjorattaat eivät ole meille se paras vaihtoehto. Näinpä päädyimme Britax B-Agileen ja siihen sopivaan kantokassiin. Tuotteet netistä tilattuna tulivat paljon edullisemmaksi kuin samoista liikkeistä ostettuna. Naurettavaa mielestäni, mutta jos saman tuotteen saa 50 euroa edullisemmin netistä, miksi en sitä sieltä tilaisi.

Lainattu

Tässä sitä sitten odotellaan ilmoitusta rattaiden saapumisesta, jotta pääsisimme testaamaan rattaita käytännössä. Kaikkialta, josta kysyin käyttökokemuksia, oli aina vastaukset positiiviset. Toivottavasti ei tarvitse pettyä!

Marttaillen: Joululeipä

Olemme Mr.J:n kanssa viettäneet lähes kaikki yhteiset joulumme enemmän tai vähemmän reissatessa. Mr.J on kotoisin Savosta ja minä Varsinais-Suomesta, joten meidän jouluperinteet ovat olleet autossa istuminen ja tietyillä huoltoasemilla pysähtely. Myös holtittomien ohittelijoiden moittiminen ja poliisin ratsiapaikkojen arvailu. Tänä jouluna meitä onkin kolme ja lähes kolme kuukautta vanha vauva on vielä aika pieni reissaamaan satoja kilometrejä pienessä ajassa. Näin ollen vietämme ensimmäisen joulumme omassa kodissamme.

Tunne siitä, ettei tarvitse miettiä minkälainen sää on toisella puolella Suomea, jotta osaa pakata oikeanlaiset varusteet tai siitä, että tänä jouluna emme taistele kelloa vastaan. Kun asioita puntaroi, en ole kokenut vielä lainkaan stressiä joulun tekemisestä. Jässikkä on vielä niin pieni ettei ymmärrä ja Mr.J:n vanhemmat eivät odota mitään erittäin loisteliasta joulupöytää. Näinpä toivon mukaan voimme nauttia olennaisesta, perheestä sekä joulun ajan rauhoittumisesta.

Äitini on tehnyt muutamana jouluna herkullista joululeipää. Tästä inspiroituneena (ja siitä, että sain yleiskoneen ennenaikaisena joululahjana) päätin leipoa joululeipää. Ohje löytyi Dan Sukkerin sivuilta ja maku oli vähintäänkin herkullinen! Pelästyin, koska taikina ei tuntunut kohoavan millään, mutta ilmeisesti pehmeän ja paksun taikinan ei näin hirveästi kuulunutkaan tehdä. Karpalon kruunasivat leivän, vaikka meikäläisen tekeleiden ulkonäkö ei todellakaan vastaa makua. Nyt joululaatikoiden lisäksi pakkasessa leipää odottamassa!

Huomenna olisi tarkoitus paketoida lahjat. Hmmm... Yleensä tällä päivämäärällä en olisi hankkinut ainuttakaan lahjaa ja pää olisi ideoista tyhjä. Kotona oleminen ja Jässikän seura on selkeästi tehnyt minulle hyvää!

Marttaillen: Bataattilaatikko

Eilen tein jotain historiallista! Nimittäin jouluksi porkkana- ja bataattilaatikot pakkaseen! Vietämme ensimmäistä kertaa joulua kotona ja sain ällityksen, että teen ainakin jotain laatikoita itse. Täysin kommelluksitta tämä ei tietysti sujunut, mutta nyt pakkasessa odottaa kolme porkkana- ja bataattilaatikkoa. Porkkanalaatikon ohjetta mukailin lähes täysin, mutta bataattilaatikkoon en löytänyt juuri sitä oikeaa. Joten kappas kummaa, sovelsin (as usual). Tässä siis Wannabe-Martan versio.

Bataattilaatikko

850 g Bataattisose (valmis pakaste)
2 dl Kuohukermaa
n. 1- 1/2 - 2 dl Korppujauhoja
2 Munaa
n. 1/2 dl Siirappia

1/2 tl suolaa
Ripaus inkivääriä
Ripaus muskottipähkinää
Ripaus kanelia

Päälle voinokareita ja korppujauhoja

Sulata bataattisose jääkaapissa yön yli. Lisää kerman joukkoon korppujauhot ja anna hetki turvota. Älä lisää koko määrää korppujauhoja heti vaan lisää lopuksi tarvittaessa. Lisää joukkoon bataattisose, munat siirappi ja mausteet. Sekoita huolellisesti. Mikäli seos tuntuu liian löysälle, lisää korppujauhoja.

Paista pienissä uunivuokissa, 175 asteessa n. 1 1/2 tuntia.

Kuvat unohdin ottaa tohinassa, mutta näyttää lähes porkkanalaatikolle!

2 kk neuvolasta selvitty... melkein...

Luulin, että raskausajan neuvolat ovat pahoja... Käynti vaa´alla ja siitä seurannut 15 minuutin kysely- ja valistussaarna. Järjetön huoli siitä, että pissassa olisi sokereita tai proteiineja tai siitä ettei vauvan sydänääniä kuuluisikaan. Äitiysneuvola oli kyllä rutkasti helpompi asia kuin lapsineuvola. Vaikka järkesi sanoo, että täti on siellä vain auttaakseen ja antamaan nimensä mukaisesti neuvoja, voi nämä kommentit välillä tuntua tuoreesta äidistä pahalle, äidistä joka on vielä hormonipyörteessä ja kaikki asiat vauvan kanssa vielä hieman jännittävät.

Tänään sain kuulla, että poikamme on bloginimensä veroisesti oikea Jässikkä. Kaksi kuukautta tulee täyteen lauantaina ja rakkaan mitat ovat tällä hetkellä 62,5 cm ja 6410 g. Hän on siis kasvanut hienosti, mutta sain ojennusta hänen toispuoleisuudestaan. Nyt siirretään KAIKKI virikkeet hänen oikealle puolelleen ja pidetään enemmän mahallaan, jotta hän kehittyisi jatkossakin hyvin. Väkisinkin ruodin itseäni, että olen päästänyt vauvani liian helpolla... Nyt sitten treenataan, sekä äiti että vauva.

Siinä missä poika kasvaa, on äidin paino onneksi laskussa, vaikkakin sokerikoukkua en ole vielä saanut katkaistua. Tuleva joulu ei lainkaan helpota asiaa. Mutta silti eilinen aamupaino oli 73,8 kg. Ensi viikolla pääsen vihdoin lääkärin jälkitarkastukseen, jossa toivon mukaan saan luvan aloittaa kovemman treenamisen. Enpä olisi uskonut kaipaavani hikitreenejä näin kovaa! Toivottavasti into säilyy vielä luvan saamisen jälkeenkin!

Omnonnomnom! 

Näinpä! Joulun ensimmäiset tortut on jo paistettu ja himo näihin ei varmastikaan lopu ennen joulua!

Sokeria

Nyt on pojalle saatu nimi ja vedetty navat piukkaan herkkuja. Itselläni on vain muutama kuva sunnuntailta, koska en ole vielä saanut siskoni kamerasta kuvia nähtäville. Äitini oli tehnyt aivan ihania herkkuja, muun muassa täytekakun. Vieramäärä ei ollut suuri, mutta hienosti teki kauppansa! Ihanat koristeet olivat äitini ystävän käsialaa. Kakun päällä oli alunperin vielä lelupalikat, joissa luki pojan nimi. Juhlista on paljon stressiä, mutta lopputulos on yleensä hyvä.

Herkkuja jäi kaappiin hurja määrä. Kuivakakku on pakastettu vierasvaraksi, mutta muuta ei oikeen pakkaseen voinut laittaa. Herkut huusivat nimeäni koko eilisen ja kyllähän niitä tuli vielä syötyä. Vaikka muutaman minusta otetun kuvan perusteella tämän maman ei tulisi seuraavaan puoleen vuoteen koskea tuohon katalaan aineeseen nimeltä valkoinen sokeri. Peilistä ei näe itseään, kuin kuvista. 

Jälkikasvumme huusi pää punaisena koko tilaisuuden ajan. Raukalla oli sekä nälkä, että aivan hirveä hiki. Kummitädin mekko taisi olla hieman kuumanlainen ja varmaan jännittikin pidellä 5,5 kg huutavaa punttia. Jässikkä hieman rauhottui kun pappi kastoi pään vedellä, mutta pian sama laulu jälleen jatkui. Kuvat otettiin luonnollisesti hyvin nopealla tahdilla, jotta saataisiin poika pois kastemekosta ja ruoan ääreen.

Nyt pitäisi katkaista tämä sokeriputki ja keskittyä ravitsevaan ravintoon. Helpommin sanottu, kuin tehty...

Ps. Vaakalukema tältä aamulta edelleen 74,4 kg.

Pikakuulumiset

Jes! Kävin juuri vaa'alla ja siellä odotti lukema 74, 4 kg! Näyttää olevan oikeasti toimiva keino pitää ruoka-ja liikuntapäiväkirjaa. Näin ruokailuja on vaikeampi jättää väliin ja kasviksia tulee lisättyä ruokiin enemmän. Jos ensi viikolla saisin kasvispallukan vihreäksi!

Viikonlopusta tulee taas erittäin haastava. Meillä vietetään ristiäisiä sunnuntaina sekä appivanhemmat saapuvat jo huomenna.  Äitini tekee surimman osan tarjoiluista ja paljon makeita vaihtoehtoja on luvassa. Kumpa vain pystyisin jättämään herkuttelun sunnuntaihin...

Noh ainakin olen saanut lisämotivaatiota vaakan lukeman ansiosta!

Wish me luck :)

Karu totuus

Karu totuus on iskeytynyt päin kasvoja, kaikki raskauskilot eivät jääneet laitokselle. Synnytyksestä on kulunut reilu kuusi viikkoa ja alle puolet raskauskiloista jäljellä. Myönnän, että loppuraskauden syömiset olivat täysin vääränlaiset, mutta silti... 16,7 kiloa...

On siis otettava itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain! Muistin joskus muinoin käyttäneeni Kiloklubin ilmaista ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa, joten tiedot sinne on nyt päivitetty ja toivottavasti sen avulla saan taas kiinni terveellisestä syömisestä ja liikkumisesta. Onhan se täysin totta, että pystyn antamaan itsestäni enemmän perheelleni, kun itse voin hyvin.

Lähtötiedot:

Pituus 162 cm

Lähtöpaino 75,7 kg

Tavoitepaino 59 kg

Kiloklubin mukaan tässä urakassa menisi aikaa 35 viikkoa puolen kilon laihdutustahdilla! Huh huh! Tässä on sulateltavaa, kirjaimellisesti.

Haasteena liikuntapuolella on sektio. En saa tehdä kuin vaunulenkkejä ennen lääkärin jälkitarkastusta, joka on vasta joulukuussa.  Minulle sopisi paremmin epäsiistimpi ruokavalio kovemmalla liikunnalla :) Sokerihiiri on aina sokerihiiri... 

Blogihiljaisuudesta päivää

Hui miten pitkä aika onkaan vierähtänyt ilman bloggailua! Olen ollut niin oman vauvan pauloissa, etteivät ajatukset ole pysyneet koossa, saatika niiden saaminen tekstiksi asti. Kun olemme saaneet jo hieman rutiinia tähän vauva-arkeen, on ollut myös aikaa miettiä hieman tulevaa. Vaikka kuinka yritin raskausajan jälkeen nähdä itseni kertomassa pääasiassa vauva-arjestamme, ei se jostain syystä tuntunut luontevalta asialta. En myöskään halua julkaista pojastamme kasvokuvia, kuin läheisillemme. Rakastan olla äiti ja rakastan pienen pientä ihmisenalkuamme yli kaiken, mutten jaksa itse tällaisia blogeja lukea, saatika itse kirjoittaa aiheesta pääasiallisesti.

En suinkaan halua lopettaa bloggailua, vain hieman muuttaa suuntaa. Tulette siis näkemään jatkossa enemmän sekametelisoppaa ja vähemmän vauvahehkutusta.

Raskausblogista sekalaiseksi lifestyle- blogiksi? No vaikka sitten niin!

Selkäjaskan vierailu

Heipat vaaleansinisten lasien takaa! Arki pyörii niin pikkumiehen ympärillä ja uutta opetellessa, että ajantaju on ollut suhteellinen käsite viime aikoina. Jässikällä on jo ikää yli kolme viikkoa ja kuukauden päästä on jo vuorossa ristiäiset. Aika on todella sujahtanut nopeasti, varsinkin kun Mr. J vietti isyyslomaa. Tämä viikko on ensimmäinen oikea arkiviikkomme, kun mies aloitti työt viime yönä. Tällä hetkellä kuorsausta kuuluu selkäni takaa, jossa päiväunia koisii koira ja makuuhuoneesta, jossa molemmat perheen mieshenkilöt koisivat. Olisin varmaan itsekin päikkäreillä, mikäli viime yö ei olisi mennyt pojan osalta niin hienosti. Yöllä herättiin vain kerran syömään ja aamullakin nukuttiin jo puoli seitsemään.

Tiettyä rutiinia pojan kanssa on jo onneksi tullut, mutta kyllä tässä on vielä paljon opeteltavaa. Kaiken kaikkiaan olen nauttinut kotona olosta ja siitä, että saan seurata pojan hurjan nopeaa kehitystä. Ennen Jässikän syntymää pelkäsin, että pitkästyisin kotona ja ajaisin itseni piippuun, kun yrittäisin keksiä koko ajan tekemistä. Tämä huoli on osoittautunut täysin turhaksi sillä poika on kyllä pitänyt äidin hyvin liikkeessä, vaikka nukkuukin vielä suurimman osan ajasta.

Tänään siirryimme yhtä isompaan vaippakokoon, koska tuntui, että ns. ykköskoon vaipat hiersivät jo hieman nivusista. Poika on todella pitkä ja hoikka, joten kirppikseltä ostetut housutkin ovat jääneet 56- koossa käyttämättä, kun ovat vyötäröltä liian venyneitä. Sainpa suus kokea tänään sen; selkäjaskan vierailun. En ollut saanut vaippaa tarpeeksi kireälle, kun nälkäinen Jässikkä kiemurteli hoitopöydällä huutaen kurkku suorana. Näin oli päässyt vaunulenkkimme aikana syntymään selkäjaska, jolla olisi ollut hyvin mahdollista nousta jopa niskajaskaksi. Onneksi tämä ensimmäinen ylös kiivennyt jaska- tilanne oli näin mieto, joten mahdollisen niskajaskan pystyn todennäköisesti käsittelemään myös joutumatta paniikkiin. Tilanne ei edes harmittanut kuin sekunnin ja kaikki tämä oli jo jäänyt taakse, kun katsoin tuota tyytyväistä nukkuvaa vauvaa.

Tätä postausta kirjoittaessa minun piti nauttia kuumasta kahvista, mutta olin laittanut ajatuksissani tuplamäärän kahvinpuruja keittimeen... Jaksaisiko ehtisikö sitä keittämään vielä uuden kupillisen ennen kuin Jässikkä herää?

Synnytyskertomus, osa 2

26.9 Rv 34+4

Yökätilö jatkoi kanssamme noin 21.30 jälkeen. Teimme yhdessä päätösen, ettei epiduraalipuudutusta enää jatketa, vaan se vaihdetaan kipupumppuun, joka kytketään epiduraalikatetriin. Supistuksia tuli edelleen, mutta alkuun nähden todella harvoin ja lääkityksen vuoksi en pienempiä supistuksia edes tuntenut, näin ne vain monitorilta.

27.9 Rv 39+5

Yöllä aloin saamaan oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia. Supistuksia tuli hieman tiheämmin, mutta harvassa oli tehoa. Samalla vauvan sydänkäyrät alkoivat huolestuttaa kätilöä. Ensin syke ei laskenut tarpeeksi, mutta taas supistuksen aikana ne putosivat liian alas. Minut kytkettiin STAN- laitteeseen, joka analysoi vauvan sydänkäyrää sekä supistuksia. Onneksi laite ei antanut hälytystä, että sen "mielestä" jokin olisi vialla.

Väsymys alkoi todella iskemään ja sain syötyä vaivoin jogurtin ja juotua mehua, jotta saisin pidettyä energiat edes jollain tasolla. Kun pyysin jossain vaiheessa aamuyöllä lisää mehua, sainkin nesteytyksen suoraan suoneen. Päivystävä lääkäri oli halunnut aloittaa varmuuden vuoksi nesteytyksen, mikäli jostain syystä päädyttäisiinkin sektioon. Kävimme kätilön kanssa tilanteen läpi, että on mahdollista, ettei vauva synnykään alakautta, mutta kaikki mahdollinen synnytyksen edistämiseksi tehdään. Samalla tehtiin päätös katetroida virtsatiet kertakatetroinnilla.

Yritin saada nukuttua aamulla, mutta tunteet ja ajatukset heittelivät laidasta laitaan. Pelotti, v*itutti, väsytti ja osasin vain laskea tunteja synnytyksen alkamisesta. Katetrointi ei auttanut synnytyksen edistymistä ja tilanne junnasi edelleen paikoillaan.

Yökätilö lähti aamulla kotiin ja sama kätilöpari, joka oli illalla lopettanut, jatkoi kanssamme.

Kätilö sekä kätilöopiskelija alkoivat valmistella minua sektioon, koska heistä se oli väistämättä edessä. Nyt sain myös kestokatetrin virtsatiehen. Päivystävä lääkäri ultrasi vauvan tarjonnan. Pää oli kasvot ylöspäin ultraushetkellä ja minut siirrettiin makaamaan vatsalleen säkkituolin päälle sängylle, siinä toivossa, että tarjonta muuttuisi,

Tilannetta seurattiin tiiviisti koko aamun ajan ja itse en jaksanut enää edes puhua, kaikki voimat olivat jo käytetty. Väsymys purkautui itkuna. Noin aamukymmenen paikkeilla päivystävä lääkäri vaihtui ja hänestä oli parasta kokeilla vielä yksi pussi oksitosiinia ja mikäli merkittävää edistystä ei tapahtuisi, päätyisimme sektioon. Minun teki mieli laittaa vastaa ja sanoa, että leikkauspäätös tehdään nyt, mutta väsyneenä annoin periksi. Kun oksitosiinipussi oli tippunut loppuun, ei merkittävää edistystä ollut vieläkään tapahtunut. Suvantovaihe oli tällöin kestänyt jo lähes 12 tuntia ja lapsiveden menosta vielä paljon kauemmin. Vauvan pää oli tullut hieman alemmas, muttei vieläkään tarvittavan alas, jotta kohdunsuu olisi lähtenyt avautumaan täysin. Vihdoin noin klo 12 aikaan tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta.

Minut valmisteltiin nopeasti leikkausta varten ja siirrettiin leikkaussaliin. Rankin vaihe koko leikkauksessa oli Mr.J:lle heipan sanominen. Olimme kumpikin uuvuksissa, mutta helpottuneita leikkauspäätöksestä. Kun lähdin sängyllä kohti leikkaussalia Mr.J murtui, mutta yritti peittää reaktiotaan minulta.

Vihdoin olin salissa ja ympärilläni vilisi ihmisiä. Anestesiahoitaja tuli laittamaan spinaalipuudutuksen leikkausta varten, mutta laitto ei onnistunut epiduraalikatetrin vuoksi makaamalla vaan se jouduttiin pistämään istualtaan. Vihdoin olin puuduksissa ja leikkaus alkoi. Hyvin pian kuului lääkäriltä kommentteja: "Täällä näkyy korva." "Nyt näkyy kivekset, poika on tulossa." Imuääniä ja sitten vihdoin kova vauvan itku. Puhkesin kyyneliin ja sain koskettaa poikaa ennen kuin hänet siirrettiin isän paidan alle kenguruhoitoon heräämöön.

Näin syntyi 27.9.2014 klo 12.52 meidän 10 / 10 / 10 pisteen poikamme.

Synnytyskertomus, osa 1

Tässä ensimmäinen osa Jässikän syntymästä. Synnytys oli rankka ja pitkä, joten kaikkea ei millään saa mahtumaan yhteen järkevään postaukseen. Tässä siis ensimmäinen osa synnytyskertomuksesta.

25.9 Rv 39+3

Kipeät koko päivän jatkuneet supistukset saivat mieleni erittäin mietteliääksi. Olin täysin varma, että nyt on tosi kyseessä, koska kipuun eivät auttaneet kipulääke eikä kuuma suihku. Mr.J lähtee viemään minua sairaalaan, jossa todetaan tilanteen olevan vielä epäkypsä, mutta todennäköisesti synnytys käynnistyisi pian. Vastaanottokätilön mukaan kyse oli tunneista tai parista päivästä. Sain kotiin mukaan geelipusseja, joita voisin lämmittää mikrossa.

Saavuimme jälleen pettyneinä kotiin ja Mr.J lähti yöksi töihin.

26.9 Rv 39+4

Heräsin yöllä järkyttävään kipuun ja lähdin lämmittämään geelipusseja mikrossa, koska en pystynyt enää makaamaan aloillani. Lämpöpussien ansiosta sain unenpäästä kiinni.

Parin tunnin kuluttua heräsin täysin samanlaiseen kipuun, kuin aiemminkin yöllä. Toistin saman kaavan ja sain jälleen nukuttua. 

Aamulla 7.30 heräsin jälleen samanlaiseen kipuun, mutta kipu oli paljon kovempi kuin yöllä. En voinut olla lainkaan aloillani vaan kipu selässä ja alavatsalla oli todella repivää. Nousin ylös ja sama toistui. Tässä vaiheessa tajusin, mitä oikeat synnytyssupistukset ovat.

Supistukset olivat säännöllisiä ja erittäin kivuliaita heti aamusta alkaen. Lievitin tuskaa suihkulla sekä geelipusseilla ja kiikuin keinutuolissa. Mr. J saapui kotiin noin yhdeksän jälkeen aamulla ja säikähti, koska luuli minun olleen samassa tilassa koko yön.

Mr.J lähti nukkumaan ja minä jäin kestämään supistuksia. Sain syötyä parit paahtoleivän palaset supistusten välillä.

Noin yhden aikaan iltapäivällä lähdin herättelemään Mr.J:tä ylös sängystä, mutta nielin itkua vielä ja saavuimme sairaalaan noin kolmen aikaan iltapäivällä. Minut otettiin käyrille, mutta jo pian kätilöopiskelija tuli haastattelemaan ja tekemään sisätutkimusta. Sisätutkimuksen aikana meni lapsivesi lähes elokuvatyyliin, suihkuten kuin pillin läpi puhaltaen. Tämä on siis Mr.J:n kuvaelma lapsivesien menosta. Tässä vaiheessa oli selvää, etten lähtisi sairaalasta ilman vauvaa ulos.

Siirryttyämme synnytyssaliin, kivut kovenivat nopeasti. Kipulääkkeet ja suihku eivät tuoneet tuskaan helpotusta ja siirryttiin ilokaasuun. Ilokaasusta ei muistikuvieni mukaan ollut muuta hyötyä, kuin se että huusin maskiin, joten volyymi ei ollut niin kova. 

Synnytys eteni vauhdilla ja olin kolme senttiä auki, kun sain epiduraalipuudutuksen, Yleensä 4 cm on raja, mutta kivut olivat niin kovat ja supistukset tulivat lähes saman tien, kun edellinen loppui. Supistusten välit olivat maksimissaan 15 sekunnista puoleen minuuttiin, Epiduraalista huolimatta synnytys eteni kovaa vauhtia ja kaksi tuntia epiduraalista olin jo 6 cm auki.

Sain toisen "annoksen" puudutetta ja pian sen jälkeen supistusten väli piteni ja piteni. Supistukset olivat välillä niin heikkoja, etten edes tuntenut niitä. Vitsailimme, että lapsemme syntyisin myrsky-yönä, joten kaikki synnytystarinat alkaisivat klassiseen tyyliin: "Oli synkkä ja myrskyinen yö". Tässä vaiheessa seurasi vuoron vaihto ja yökätilö saapui. Kukaan meistä ei olisi voinut kuvitellakaan, kuinka synnytys jatkuisi tästä eteenpäin.

Elämäni ensimmäiset päivät

Hei kaikki! Tulin esittäytymään teille nyt virallisesti. Äitini blogissa kutsumanimeni on Jässikkä, koska olen pitkä ja jäntevä poika vaikkakin maha minulta puuttuu tyystin. Siksi äiti ei voi pukea ylleni kuin potkuhousuja, joita tietystikään äiti ei ole osannut hankkia kuin parit kappaleet koossa 56. Onneksi kasvan kovaa vauhtia ja seuraavaksi siirrytään jo kokoon 62, missä valinnanvaraa on enemmän.

Isin sylissä on turvallista köllötellä, mutta viihdyn hyvin myös omassa sängyssäni. Olin todella uupunut kun saavuin tähän maailmaan, mutta alan olla koko ajan aktiivisempi. Minua ei enää niin vaan saakaan unten maille, vaan haluan jo tutkia ympärillä olevaa maailmaa. Isillä on hassu karvainen leuka, joka kutittaa hieman naamaa.

Kun herään nälkäisenä uniltani, ei nälkäisyyteni jää kenellekään epäselväksi. Minusta lähtee kova ääni ja hiljenen vasta kun saan ruokaa. Olen saanut myös vähän ilmavaivoja ja siksi olen valvottanut äitiä ja isiä hieman. Viime yön nukuin kyllä kiltisti neljän tunnin jaksoissa.

Koska olen aika kuuma-kalle, veivät isi ja äiti minut kylpyyn. Heti kun pääsin kylvystä, pissasin isin sylissä pyyhkeelle. Pissaan myös hyvin useasti hoitopöydällä ollessani ja siksi äidin pitää vaihtaa vaatteeni usein.

Äiti toipuu vielä siitä leikkauksesta, jossa tädit nostivat minut äidin mahasta pois, joten se halusi välttämättä pienelle kävelylle. Olin muuten tyytyväinen, mutta kirpeä syystuuli oli liikaa. Itkin hieman ja pääsin nukkumaan takaisin omaan sänkyyn.

Äiti ja isi hyppivät täysin minun tahtiini, ja se on mukavaa. Mitä kaikkea keksinkään, kun tästä hieman kasvan ja vahvistun...

RAKAS

Vihdoin eilen kotiuduttiin tällaisen ruuhkatukan kanssa ♡ Poika syntyi 27.9.2014 klo 12.52, yli 29 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen kiireellisenä sektiona mitoin 57 cm ja 3930 g.

Nyt totutellaan uuteen arkeen ja alan pikku hiljaa kertomaan, mitä kuuden päivän vauvanhakureissuun kaikkea kuuluikaan.

Tuore äiti kuittaa tältä erää, palataan pian asiaan!

Vatsan ehdoilla

Kun raskaus on jo näin lähellä loppua, on mielessä pyörinyt paluu omiin ruoka- ja liikuntarutiineihin. Tuleeko syömisestä jälleen haastavaa ja kuinka helppoa on syödä säännöllisesti pienen lapsen pyörittäessä arjen aikataulua?

Minulla diagnosoitiin noin vuosi sitten ärtyneen suolen oireyhtymä. Olen kärsinyt kovista vatsavaivoista jo ammattikoulusta lähtien ja niille ei vain tahtonut löytyä syytä. Vihdoin sain itseni lääkärin juttusille viime syksynä, kun oireet äityivät todella pahoiksi ja onneksi keliakia- diagnoosi jäi saamatta. Oireyhtymä ei ole sairaus, mutta kieltämättä hankaloittaa elämää, kun ruokavalio ei ole tarpeeksi puhdas tai on vain menossa herkempi kausi. Vaivaa ei voida parantaa ja välillä voi syödä mitä vain ilman oireita ja taas toisinaan tuntuu, että ruokavaliosta on karsittava kaikki ylimääräinen.

Lainattu

Nyt raskausaikana ei ole tarvinnut miettiä gluteenittomia vaihtoehtoja tai kestääkö maha lounassalaatin, vatsavaivat ovat olleet lähes kokonaan poissa ja FODMAP- ruokavaliota ei ole ollut tarpeen noudattaa. Nyt mietityttääkin mahdolliset tulevat vatsavaivat, kun kroppa palautuu raskaudesta. On tietysti mahdollista, että tämä hyvä- vaihe kestää vielä kauankin, mutta on mahdollista, että vatsa aloittaa oikuttelun jo heti raskauden jälkeen.

Mitenkäs sitten imetysajan ruokavalio? Saako vauva vatsanväänteitä, jos en siivoa ruokavaliostani pahimpia, kuten vehnää?  Laktoosia ja makeutusaineita paitsi steviaa en enää käytä lainkaan, koska ne eivät sovi vatsalleni sitten ollenkaan.

Yksi oireyhtymän hoito on säännöllinen liikunta ja sen pariin palaan heti, kun mahdollista. En olisi uskonut, että voisin ikävöidä pitkiä lenkkejä sekä hikistä kahvakuulailua näin paljon! Liikunta ei ole kuulunut arkirytmiin pitkiin aikoihin ja saattaa sitä kroppa olla ihmeissään, kun muija lähtee jälleen liikkeelle.

Onko jollain kokemusta tai muuten tietoa imetysjan ruokavalion vaikutuksesta lapseen ja varsinkin ikäviin vatsanpuruihin?

Voi tyhmä

Kun kroppa on tyystin väsynyt, on vaikea pitää mieltä virkeänä, varsinkin kun oikea syksy on saapunut. Lievää syysmasennusta siis ilmassa. Onneksi tänään alkoi 40. raskausviikko! Kohta tämä raskaus päättyy ja se kauan odotettu palkinto saapuu kotiin!

38+6

On se iso! Sitä on raskas kantaa ja sen asukki on enemmän kuin aktiivinen. En valita, on mukava ettei tarvitse koko ajan murehtia Tyypin vointia, kun muistuttaa itsestään säännöllisesti. Uusin harrastus on kääntää päätä edestakaisin, vaikkakin pää on jo hyvin alhaalla. Ei satu paljon!

Kuva-arvoitus:

Oi kyllä, lauantaina tehtiin jälleen käynti synnärillä, mutta ei se vuoto edelleenkään lapsivettä ollut. Kätilö sanoi, että vuotoa voi tulla jopa desilitroja! Siis mitä?! Miksen tällaista tiennyt? Kun vuoto tuli collagehoususta läpi en olisi uskonut, että meidät ohjataan jälleen ilman vauvaa kotimatkalle. Huoh... Näin kuitenkin kävi... Taas...

Odottaminen ja kivut jatkuvat edelleen, mutta maksimissaan kolme viikkoa enää jäljellä! Vaikka kuinka ulkona sataa, haaveilen kovasti pitkistä vaunulenkeistä. Viime lenkistä on jo aikaa...

38+0

Näin se maanantai pyöräytti uuden raskausviikon käyntiin, nimittäin 39. sellaisen. Perjantaina luulimme jo, että raskaus päättyy ja muuttuu vanhemmuudeksi, mutta tässä sitä edelleen ollaan yhdessä koossa ilman jakautumista.

Perjantaina menkkajomotus oli kiusana heti aamusta asti ja sain jo todella kovia säännöllisiä supistuksia, Soitin synnytysosastolle, koska epäilin, että lapsivettä tihkuu. Saimme kätilöltä luvan lähteä tarkistuttamaan tilanteen. Noh.. Synnytys ei ollut käynnissä ja lapsivettä ei tihkunut. Pettyneinä tatti otsassa kotiin! Kyllä maistui sairaalakassin lakritsit *itutukseen.

Tuosta kokemuksesta on onneksi otettu paljon opiksi ja en enää ajattele synnytyksen käynnistyneen jokaisen kivuliaan supistuksen kohdalla. Kohtuni on vain edelleen supisteluun taipuvainen, kuten koko raskausajan.

Mahakuvat viime päiviltä ovat aivan järkyttäviä, täysin julkaisukelvottomia. En ole ihan niin sinut itseni ja varsinkaan raskausvartaloni kanssa, että voisin julkaista kuvan, kun makasin sairaalassa käyrillä. Tai kuvan suihkun raikkaana istumassa sohvalla, Haaahhahaah! Maha on iso ja joka toinen vastaantulija luulee meidn odottavan kaksosia. Yritä siinä sitten selittää, että vauva on vain todella edessä ja lapsivettä on todella runsaasti. Eivät tunnu uskovan :)

Edelleen odottavissa tunnelmissa uuteen viikkoon!

Odottavan aika on...

Kyllä, se on pitkä! Olo on kuin lapsena automatkalla jonnekin kauemmas: "Ollaanko jo perillä?
"Kauhea pissahätä!" "Minne me oltiinkaan menossa?" "Mitä sitten tapahtuu, kun ollaan perillä?" Kysymyksiin ei tässä vaiheessa ole kellään antaa kuin arvioita.

Olen Varsinais-Suomalainen varsinainen hätähousu ja olen mielestäni selvinnyt tämän lähes yhdeksän kuukauden odotusajan varsin kunniakkaasti. Mutta, nyt on tapahtunut selkeä muutos ajatteluuni. En voi olla ajattelematta synnytystä ja vauvaa, minkänäköinen vauva on? Minkä kokoinen hän on syntyessään? Onko hän vanhempiensa tapaan pikkuinen pellavapää? Tietysti kaikki kysymykset synnytykseen liittyen, joita on turha lähteäö kirjaamaan. Tämä postaus täyttyisi niistä alta aikayksikön.

Olen tuntenut menkkamaisia jomotusjuilimisia (sanahirviö, joka ei todennäköisesti ollut edes suomea) jo useina päivinä ja muutama kivulias supistuskin on jo koettu. Limatulppa on irronnut kahdessa erässä ja kohdunsuulla on tapahtunut kypsymistä. Kaikkien näiden asioiden pitäisi ennakoida, että synnytys on pian täällä. Pitäisi... Asia johon kukaan ei voi vaikuttaa, mutta keho on antanut jo liikaa viestejä lähestyvästä palkinnosta, siitä tärkeimmäistä. Jaksaa, jaksaa... Tältäkö maratoonareista tuntuu viimeisten metrien kohdalla?



Kuva lainattu

Sairaalakassi on pakattu

Tänään aamulla pääsimme vihdoin kuulemaan vauvan tilanteen äitipolille. Lähete saatiin, koska neuvolassa epäilivät vauvaa isoksi suuren sf- mitan vuoksi ja myös vauva oli tuntunut isolle. Aamulla jännitys laukesi ja mahassa möllöttää n. 2950 grammainen pakkaus tällä hetkellä ja raskausviikot ovat 37+0. Iso kivi vierähti sydämeltä, kun lääkärin mukaan kaikki on kunnossa.

Iso sf- mitta on saattanut johtua suuresta lapsiveden määrästä ja siitä, että vauva on viihtynyt todella korkealla. Tarkistuksessa selvisi myös, että paikat ovat lähteneet kypsymään. Limatulppakin on irronnut kahdessa eri osassa lähipäivinä, joten toiveet ovat korkealla, ettei synnytykseen olisi enää kauaa. Nimittäinnäistä turvotuksista sekä hiriviönärästyksistä olisi mukava päästä jo eroon. Ei kuitenkaan syytä valittaa, kun saamme odottaa synnytyksen käynnistymistä itsellään.

Koska neuvolasta saimme ohjeet äitipolikäyntiin, on sairaalakassi jo valmiina pakattuna sekä sekä hoitolaukku, jonka Mr.J kiikuttaa sairaalaan kotiutumispäivänä. Kaikki alkaa olemaan yhä enemmän ja enemmän konkreettista.

Oletteko muistanut tulevaa isää isyyspakkauksella? Minusta idea tuntui kivalta, mutta sisältö todella liittyi isän "hyvinvointiin" lähes kokonaan. Mr.J:n isyyspakkauksessa löytyi seuraavaa:

• Kummeli- elokuvien DVD- boxi, jossa myös uusin Kummeli- elokuva
• NHL 14 Xbox- peli
• Viskipullo pieni sellainen
• Sipsituubi
• Tuttipakkaus
• Kortti runolla varustettuna

Mr.J oli mielissään, että myös häntä on muistettu tällaisena aikana, kun kaikki tuntuu pyörivän vain tulevan äidin ja vauvan ympärillä.

Nyt vain sairaalakassi nurkassa lisää supistuksia odotellen! Mukavaa viikkoa!

Rakas tulevaisuuden Martta

Tämä kirje on kirjoitettu sinulle 20 vuotta sitten itsesi toimesta. Odotat esikoistasi 26- vuotiaana ja viime metrit ovat käsillä. Sait tänä samaisena päivänä kirjeen, jossa on aika äitiyspolille painoarvioon. Vauvan epäillään olevan isokokoinen, joten tilanne tarkistetaan ultralla maanantaina 8.9.2014, kun raskausviikot ovat 37+0. Polilla tehdään myös arvio siitä, käynnistetäänkö synnytys jo ennen laskettua aikaa. Tilanne kotona on jännittynyt, koska vauva voi tulla milloin tahansa. Viime päivien aikana olet huomannut, että vauvan pää painaa jo alas lantioon ja iltaisin sekä öisin olet huomannut kuukautiskipumaisia tuntemuksia runsaasti. Tiedät, että nämä merkit enteilevät väistämätöntä, synnytys lähenee ja pian näät esikoisesi.

Tämä mahassa asusteleva ihminen, jota Mr.J:n kanssa olette kutsuneet Tyypiksi, on varsin vilkas ja voimakas. Hänen liikkeensä näkyvät ja tuntuvat selkeästi mahan läpi ja päivisin hän loikoilee peppu pystyssä oikean puoleisten kylkiluiden lähettyvillä. Välillä tunnet, kuin vauva yrittäisi kyljistä läpi syliisi.

Pesänrakennusviettisi on ollut voimakas koko raskauden ajan ja kotona on kaikki jo lähes valmista vauvan tuloon. Myös molemmat isovanhemmat odottavat ensimmäistä lastenlastaan kovin innokkaasti ja kyselevät yhä useammin kuulumisia. Heillä on tietysti myös huoli sinun voinnistasi, kun turvotukset ovat jatkuneet. Olet myös neuvolatädin erityistarkkailussa ja käyt viikottain neuvolassa antamassa näytteet. Olet myös itse huolissasi, mutta tiedät, että sinusta pidetään huolta.

Toivon, että muistelet esikoisesi raskausaikaa lämmöllä ja olet onnistunut säilyttämään osan omaa lapsellisuuttasi. Toivon, että olet uskaltanut kasvattaa lapsesi rakkaudella sekä kurilla, kuunnellen häntä ja hänen persoonaansa. Toivon myös, että sinun ja Mr.J:n rakkaus on edelleen voimissaan ja uskallatte päästää tämän aikuistuvan ihmisen tutkimaan maailmaa ja tekemään omat virheensä, hieman suuntaa antavasti tietenkin. Toivon myös, että perheenne arvot ovat pysyneet samoina ja olette selvinneet yhdessä myös vaikeista ajoista. Mikäli vain ette ole unohtaneet huumorin voimaa, uskon todella teidän selvinneen läpi unettomista öistä, känkkäränkkä- viikoista, murrosiästä ja jopa teini-iästä. Muistakaa kuunnella itseänne sekä toisianne ja luottakaa perheen voimaan.

Rakkaudella, sinä itse

Marttaillen: kanapizza

Onnea on ystävät! He ovat tärkeitä ja ennen kaikkea heiltä kuulee vinkkejä ja ideoita vaikka mihin. Tämä kanapizza ei ole kuiva taikka mauton ja tästäkin voi helposti versioida omansa pienillä muutoksilla. Tämä resepti on jäänyt pysyvästi ruokalajilistallemme.

Kanapizza


Valmista haluamasi pizzapohja. Itse käytän yleensä durum- tai spelttijauhoja. Durumista teen taikinaklöntin, jonka kaulitsen suoraan leivinpaperille ja spelttijauholla jätän pohjan todella löysäksi ja muotoilen suoraan leivinpaperille öljytyillä käsillä. Jos käytän löysää taikinaa, yleensä esipaistan pohjaa muutaman minuutin ennen täytteen lisäämistä.

Paista kanasuikaleet ja lisää joukkoon ananaspalat sekä hieman ananasmehua. Sitten vain salsapurkki tyhjäksi paistinpannulle ja keitä hetki kasaan. Parhaan maun saa lisäämällä enemmän nestettä ja keittämällä kauemmin.

Kun täyte ei ole enää kastikemaista, lisää suoraan pizzapohjan päälle. Lisää vielä päälle juustoraastetta ja paista 12-15 minuuttia 225 asteessa. Itse käytän kiertoilmaa, jolla saan pohjasta rapeamman.

Sitten vain nauttimaan lopputuloksesta!

Hoitopöytä made by Mr.J

Kirjoitin kesällä jo ilmiöstä, että usein kun olemme menossa ostamaan jotain tiettyä tuotetta, ei tuotetta jostain syystä olekaan. Voit lukea kirjoituksen täältä. Noh... Olimme päättäneet ostaa Ikeasta hoitopöydän, jossa on lipasto, koskan vauvan huoneessa ei ole vielä vaatekaappia vaan vaatehuone. Onneksi tällä kertaa tarkistin myymäläsaatavuuden jo etukäteen ja selvisi, ettei kyseistä uutuus- tuotetta ole lähimmässä Ikeassamme tai siis ei missään Suomen Ikeassa! Soitin vielä Ikean asiakaspalveluun, josko kyseessä olisi virhe, ei ollut. Tuotetta ei oltu saatu lainkaan myymälöihin vaikka sitä niin mainostettiin netti- sivuilla ja kuvastossa.

Vaivuin hetkeksi täydelliseen epätoivoon. Kuinka voi olla mahdollista, että meille käy aina näin. Pähkäilimme asiaa pari päivää ja selasimme kaiki mahdolliset vaihtoehdot Tori.fi:ssä läpi. Käytettynä ei meidän tarpeisiin sopivaa hoitopöytää löytynyt. Mr.J palaa ensi viikolla töihin, joten halusimme, että asia ratkeaisi mahdollisimman pian.

On kyllä kullanarvoinen mies minulla! Mr.J pähkäili ja suunnitteli ja sen jälkeen vielä toteutti tämän:

Ikean lipasto + liimapuuta + maalia + lakkaa. Tältä näyttää nyt vauva hoitoon tarkoitettu nurkkaus! Siellä on vaatteet järjestyksessä ja hoitotuotteetkin on jo suurin piirtein hankittu. Tervetuloa kotiin vauva!

Onneksi Mr.J palaa töihin, jottei blogi muutu täysin hänen DIY- projektien esitelmäksi :)

35+2 neuvolauutiset

Raskautta jäljellä enää maksimissaan reilu kuusi viikkoa ja todennäköisesti kuitenkin vähemmän. Tänään neuvolalääkäri tarkisti vauvan koon korkean sf- mitan vuoksi ja lähetehän se sieltä paukahti äitipolille. En missään vaiheessa ole kuvitellut vauvan olevan millään lailla iso, joten hieman hätkähdin uutista. Nyt odotellaan aikaa noin parin viikon päähän ja silloin tehdään myös päätös, tullaanko synnytys käynnistämään jo ennen laskettua aikaa. Aika lailla hurjaa, joten yritän todella pitää sokerin pannassa, ettei vauva pääse liian isoksi.

Lääkäri tarkisti myös kohdunkaulan sekä -suun ja mitään etenemistä ei ollut sillä saralla tapahtunut. Lääkäriin mennessä taas itse luulin, ettei kohdunkaulaa ole enää lainkaan jäljellä. varhaiset supistelut ja nyt päivittäiset sukkapuikkopistot eivät olleet tehneet minkäänlaista vaikutusta. Todella hämmentävää, kun itse lukee kehon viestejä täysin väärin!

Olen kärsinyt kovista tuvotuksista helleajoista lähtien ja nyt nesteet ovat kertyneet jo pohkeisiin, kasvoihin sekä sormiin. Tuntuu siltä, että pohkeet ovat kohta yhtä paksut kun reidet! Vaikka pissanäytteet ovat olleet puhtaat koko ajan, pitää näytteet käydä jatkossa antamassa useammin. Olen siis tavallaan erityistarkkailussa raskausmyrkytyksen varalta.

Onneksi kaikesta huolimatta vauvalla on kaikki hyvin ja on edelleen pää alaspäin. Lääkäri totesikin vauvan olevan erittäin vilkas ja sykkeet kuulostivat hyvälle. Se on kuitenkin tässä pääasia.



Kuva lainattu

Nyt ne ovat myös meillä

Nimittäin listat. Eihän tästä muuten selviä maaliin. On listaa ruokakauppaan, apteekkiin ja vielä lista yleisistä hankinnoista. Tässä vain listattuna paperilistat. Lisäksi puhelimessa on kalenterimerkintöjä sekä pikkulistoja. Vielä pitäisi tehdä lista esimerkiksi sairaalakassin sisällöstä. En ole ollut aiemmin listaihminen, mutta kärsin jonkin sortin raskausdementiasta ja en enää tunnu muistavan menoja ja tarvittavia hankintoja ilman listoja. Kuinka paljon tavaraa voi yksi pieni vauva tarvita? Listojen mukaan paljon vaikka tavaraa onkin hankittu ja saatu jo ennestäänkin kiitettävästi.

Nyt kun tarkemmin ajattelen asiaa, on oma äitini varsinainen listailija. Kauppaan ei lähdetä ilman listaa ja joulukortitkin lähetetään listan mukaisesti. Onko listojen tekeminen vain osa äidiksi tuloa ja jääköhän tämä tavaksi?

Olen elvyttänyt kesän jäljiltä sisäistä marttaani ja yrittänyt päästä virkkauksen juonesta kiinni. Sain jopa jotain valmistakin. Löysin pipon ohjeen täältä, mutta en tietenkään mitään koristeita pipoon jaksanut tehdä. Sainhan näin nopeammin valmista. Pipo lahjoitettiin jo eilen eteenpäin kaveripariskunnan muutaman viikon ikäiselle poikavauvalle. Eihän nämä meikäläisen kyhäilyt mitään priimaa ole, mutta tehnee tehtävänsä.

Vielä viisi viikkoa omaan laskettuun aikaan ja sen vuoksi kotona onkin käynyt aika kuhina. Makuuhuoneemme koki kalustejärjestelymuutoksen ja pinnasänky muutti jo huoneeseen. Pikku hiljaa kaikki alkaa tuntumaan yhä enemmän todelta. Todella huomenna paukkuvat jälleen raskausviikot ja aloitamme jo 36. raskausviikon. Aaapuah!

Kun koko aikaa ei jaksa olla menossa, tuli tänään paistettua pinaattilettuja Hellapoliisin ohjeella.

Pinosta jäi jäljelle kokonaisten yksi lettua! Kotiruokaa parhaimmillaan!

En haluaisi valittaa, mutta

Tiedätte varmaankin suositun puhelinoperaattorin mainoksen, jossa viljellään lausetta: "En haluaisi valittaa, mutta..." Kyseinen lause kuvaa elämääni tällä hetkellä erittäin osuvasti. Olen todella onnellinen, että olen ylipäänsä raskaana ja vain muutaman viikon kuluttua kannan käsivarsillani jälkikasvuamme ja kotikin on alkanut pikku hiljaa muovautua pikkuihmiselle sopivaksi.

Lainattu täältä

Mutta... Näin 35. raskausviikolla on raskaudesta tullut oikeasti raskasta. En ole pariin kuukauteen saanut nukuttua yhtäjaksoisia yöunia, vaikkakin saan kuulla yhden jos toisenkin suusta, että nyt on aika nukkua. Herään öisin, mitä ihmeellisimpiin asioihin ja ne asiat saattavat pitää minua valveilla tuntitolkulla. Yhtenä yönä särki selkään, toisena käteen, kolmantena oli kuuma... Välillä vauvan asento painaa iskias- hermoon ja välillä vauva pitää puukoniskuista häpyalueelle. Siis sen lisäksi, että joka yö on tehtävä vähintään kaksi wc- reissua. Viime yönä pelkäsin synnytyksen käynnistyvän. Pitkäkestoinen ja kivulias supistus piti pitkään hereillä, odottaen toista. Onneksi toinen supistus oli lähes kivuton ja aikani miettiessäni lapsiveden menoa, olen onneksi nukahtanut.

Raskaudesta on alkanut tulla raskasta myös läheisilleni. Suurin sijaiskärsijä on tietysti Mr.J, joka oli ladannut puhelimeensa desibelimittarin, jotta sai mitattua, kuinka kovasti nykyään kuorsaan öisin. Mittari oli näyttänyt 30-40 lukemia, joten ei ihme, että vieressä on ollut vaikeaa nukkua. Olen pyydellyt kuorsaamistani anteeksi, tietäen etten asialle kuitenkaan voi mitään.

Tässä pieni ote siitä, mistä olen valittanut, vaikka luontoni ei sitä normaalisti näin helpolla periksi anna. Synnytykseen olen antanut itselleni luvan valittaa aivan kaikesta, mikäli sillä vain on helpottava vaikutus, mutta sen jälkeen on otettava itseä niskasta kiinni vain olla onnellinen kaikesta uudesta sekä vanhasta.

http://www.f1-forum.fi/vb/showthread.php?t=26298&page=22

Yllätysen yllätys! Vauvakutsut!

On se katalaa, kuinka läheiset ihmiset pystyvät salaamaan ja keksimään tekosyitä täysin uskottavasti! Niin siinä vain kävi, että minua onnistuttiin huiputtamaan oikein urakalla. Mr.J houkutteli minut kanssaan Ikeaan katsomaan pinnasänkyjen patjoja. Koska patja oli tulossa täysin tarpeeseen, en nähnyt syytä miksei kyseistä sunnuntaireissua olisi tehty. Tällä kertaa patjaa ei tarttunut mukaan, koska nykyinen pinnasänky on kooltaan isompi, kuin meidän aarteemme. Kuitenkin peppupyyhkeitä tarttui mukaan edullisesti.

Olimme lähteneet kotoa ilmeisesti liian aikaisin ja Mr.J:llä oli täysi työ saada minut viihtymään kaupungilla. Vei minut jopa donitsikahville!

Kun palasimme kotiin, huomasin tutunnäköisiä autoja parkkeerattuna tien reunaan, mutta vielä tässäkin vaiheessa luulin, että naapurissa vietetään synttäreitä tai vastaavaa. Kun kaarsimme kotipihalle tajusin, mistä oli kyse! Minut oli huijattu pois kotoa ja rakkaat olivat järjestäneet vauvakutsut! No itkuhan siinä pääsi, eikä ihan mikään pikkuitku!

Kutsut olivat minun näköiseni ja muistelen päivää varmasti pitkään erityisellä lämmöllä. Sekä äiti, että vauva sai paljon lahjoja ja oli ihana saada tärkeät ihmiset juhlimaan vauvan tuloa. Vaikka en ollut edes siivonnut :)

Hifistelytutin ihmettely käynnissä

Kaikki olivat tuoneet hirvittävästi herkkuja ja kakku oli aivan mahtava! Hieno sekä hyvänmakuinen.

Vieraat arvailivat muumikirjaan tulevan Tyypin sukupuolta, nimeä, syntymäaikaa ja kokoa sekä antoivat ohjeita elämään. Meistä otettiin vielä kaikista kuvat, jotka lisätään kirjaan jälkikäteen. Nyt vain jännitetään, kuka osui lähemmäksi arvauksillaan. Taisi tyttö- arvaukset viedä tässä porukassa voiton.

Äiti sai kiukkuboxin, jossa on tsemppiviestejä ystäviltä pahojen päivien varalle.

Kiitos rakkaat ystävät ikimuistoisesta päivästä! Ihanaa huomata, että niin moni muukin odottaa Tyyppiä maailmaan.