Vatsan ehdoilla

Kun raskaus on jo näin lähellä loppua, on mielessä pyörinyt paluu omiin ruoka- ja liikuntarutiineihin. Tuleeko syömisestä jälleen haastavaa ja kuinka helppoa on syödä säännöllisesti pienen lapsen pyörittäessä arjen aikataulua?

Minulla diagnosoitiin noin vuosi sitten ärtyneen suolen oireyhtymä. Olen kärsinyt kovista vatsavaivoista jo ammattikoulusta lähtien ja niille ei vain tahtonut löytyä syytä. Vihdoin sain itseni lääkärin juttusille viime syksynä, kun oireet äityivät todella pahoiksi ja onneksi keliakia- diagnoosi jäi saamatta. Oireyhtymä ei ole sairaus, mutta kieltämättä hankaloittaa elämää, kun ruokavalio ei ole tarpeeksi puhdas tai on vain menossa herkempi kausi. Vaivaa ei voida parantaa ja välillä voi syödä mitä vain ilman oireita ja taas toisinaan tuntuu, että ruokavaliosta on karsittava kaikki ylimääräinen.

Lainattu

Nyt raskausaikana ei ole tarvinnut miettiä gluteenittomia vaihtoehtoja tai kestääkö maha lounassalaatin, vatsavaivat ovat olleet lähes kokonaan poissa ja FODMAP- ruokavaliota ei ole ollut tarpeen noudattaa. Nyt mietityttääkin mahdolliset tulevat vatsavaivat, kun kroppa palautuu raskaudesta. On tietysti mahdollista, että tämä hyvä- vaihe kestää vielä kauankin, mutta on mahdollista, että vatsa aloittaa oikuttelun jo heti raskauden jälkeen.

Mitenkäs sitten imetysajan ruokavalio? Saako vauva vatsanväänteitä, jos en siivoa ruokavaliostani pahimpia, kuten vehnää?  Laktoosia ja makeutusaineita paitsi steviaa en enää käytä lainkaan, koska ne eivät sovi vatsalleni sitten ollenkaan.

Yksi oireyhtymän hoito on säännöllinen liikunta ja sen pariin palaan heti, kun mahdollista. En olisi uskonut, että voisin ikävöidä pitkiä lenkkejä sekä hikistä kahvakuulailua näin paljon! Liikunta ei ole kuulunut arkirytmiin pitkiin aikoihin ja saattaa sitä kroppa olla ihmeissään, kun muija lähtee jälleen liikkeelle.

Onko jollain kokemusta tai muuten tietoa imetysjan ruokavalion vaikutuksesta lapseen ja varsinkin ikäviin vatsanpuruihin?

Voi tyhmä

Kun kroppa on tyystin väsynyt, on vaikea pitää mieltä virkeänä, varsinkin kun oikea syksy on saapunut. Lievää syysmasennusta siis ilmassa. Onneksi tänään alkoi 40. raskausviikko! Kohta tämä raskaus päättyy ja se kauan odotettu palkinto saapuu kotiin!

38+6

On se iso! Sitä on raskas kantaa ja sen asukki on enemmän kuin aktiivinen. En valita, on mukava ettei tarvitse koko ajan murehtia Tyypin vointia, kun muistuttaa itsestään säännöllisesti. Uusin harrastus on kääntää päätä edestakaisin, vaikkakin pää on jo hyvin alhaalla. Ei satu paljon!

Kuva-arvoitus:

Oi kyllä, lauantaina tehtiin jälleen käynti synnärillä, mutta ei se vuoto edelleenkään lapsivettä ollut. Kätilö sanoi, että vuotoa voi tulla jopa desilitroja! Siis mitä?! Miksen tällaista tiennyt? Kun vuoto tuli collagehoususta läpi en olisi uskonut, että meidät ohjataan jälleen ilman vauvaa kotimatkalle. Huoh... Näin kuitenkin kävi... Taas...

Odottaminen ja kivut jatkuvat edelleen, mutta maksimissaan kolme viikkoa enää jäljellä! Vaikka kuinka ulkona sataa, haaveilen kovasti pitkistä vaunulenkeistä. Viime lenkistä on jo aikaa...

38+0

Näin se maanantai pyöräytti uuden raskausviikon käyntiin, nimittäin 39. sellaisen. Perjantaina luulimme jo, että raskaus päättyy ja muuttuu vanhemmuudeksi, mutta tässä sitä edelleen ollaan yhdessä koossa ilman jakautumista.

Perjantaina menkkajomotus oli kiusana heti aamusta asti ja sain jo todella kovia säännöllisiä supistuksia, Soitin synnytysosastolle, koska epäilin, että lapsivettä tihkuu. Saimme kätilöltä luvan lähteä tarkistuttamaan tilanteen. Noh.. Synnytys ei ollut käynnissä ja lapsivettä ei tihkunut. Pettyneinä tatti otsassa kotiin! Kyllä maistui sairaalakassin lakritsit *itutukseen.

Tuosta kokemuksesta on onneksi otettu paljon opiksi ja en enää ajattele synnytyksen käynnistyneen jokaisen kivuliaan supistuksen kohdalla. Kohtuni on vain edelleen supisteluun taipuvainen, kuten koko raskausajan.

Mahakuvat viime päiviltä ovat aivan järkyttäviä, täysin julkaisukelvottomia. En ole ihan niin sinut itseni ja varsinkaan raskausvartaloni kanssa, että voisin julkaista kuvan, kun makasin sairaalassa käyrillä. Tai kuvan suihkun raikkaana istumassa sohvalla, Haaahhahaah! Maha on iso ja joka toinen vastaantulija luulee meidn odottavan kaksosia. Yritä siinä sitten selittää, että vauva on vain todella edessä ja lapsivettä on todella runsaasti. Eivät tunnu uskovan :)

Edelleen odottavissa tunnelmissa uuteen viikkoon!

Odottavan aika on...

Kyllä, se on pitkä! Olo on kuin lapsena automatkalla jonnekin kauemmas: "Ollaanko jo perillä?
"Kauhea pissahätä!" "Minne me oltiinkaan menossa?" "Mitä sitten tapahtuu, kun ollaan perillä?" Kysymyksiin ei tässä vaiheessa ole kellään antaa kuin arvioita.

Olen Varsinais-Suomalainen varsinainen hätähousu ja olen mielestäni selvinnyt tämän lähes yhdeksän kuukauden odotusajan varsin kunniakkaasti. Mutta, nyt on tapahtunut selkeä muutos ajatteluuni. En voi olla ajattelematta synnytystä ja vauvaa, minkänäköinen vauva on? Minkä kokoinen hän on syntyessään? Onko hän vanhempiensa tapaan pikkuinen pellavapää? Tietysti kaikki kysymykset synnytykseen liittyen, joita on turha lähteäö kirjaamaan. Tämä postaus täyttyisi niistä alta aikayksikön.

Olen tuntenut menkkamaisia jomotusjuilimisia (sanahirviö, joka ei todennäköisesti ollut edes suomea) jo useina päivinä ja muutama kivulias supistuskin on jo koettu. Limatulppa on irronnut kahdessa erässä ja kohdunsuulla on tapahtunut kypsymistä. Kaikkien näiden asioiden pitäisi ennakoida, että synnytys on pian täällä. Pitäisi... Asia johon kukaan ei voi vaikuttaa, mutta keho on antanut jo liikaa viestejä lähestyvästä palkinnosta, siitä tärkeimmäistä. Jaksaa, jaksaa... Tältäkö maratoonareista tuntuu viimeisten metrien kohdalla?



Kuva lainattu

Sairaalakassi on pakattu

Tänään aamulla pääsimme vihdoin kuulemaan vauvan tilanteen äitipolille. Lähete saatiin, koska neuvolassa epäilivät vauvaa isoksi suuren sf- mitan vuoksi ja myös vauva oli tuntunut isolle. Aamulla jännitys laukesi ja mahassa möllöttää n. 2950 grammainen pakkaus tällä hetkellä ja raskausviikot ovat 37+0. Iso kivi vierähti sydämeltä, kun lääkärin mukaan kaikki on kunnossa.

Iso sf- mitta on saattanut johtua suuresta lapsiveden määrästä ja siitä, että vauva on viihtynyt todella korkealla. Tarkistuksessa selvisi myös, että paikat ovat lähteneet kypsymään. Limatulppakin on irronnut kahdessa eri osassa lähipäivinä, joten toiveet ovat korkealla, ettei synnytykseen olisi enää kauaa. Nimittäinnäistä turvotuksista sekä hiriviönärästyksistä olisi mukava päästä jo eroon. Ei kuitenkaan syytä valittaa, kun saamme odottaa synnytyksen käynnistymistä itsellään.

Koska neuvolasta saimme ohjeet äitipolikäyntiin, on sairaalakassi jo valmiina pakattuna sekä sekä hoitolaukku, jonka Mr.J kiikuttaa sairaalaan kotiutumispäivänä. Kaikki alkaa olemaan yhä enemmän ja enemmän konkreettista.

Oletteko muistanut tulevaa isää isyyspakkauksella? Minusta idea tuntui kivalta, mutta sisältö todella liittyi isän "hyvinvointiin" lähes kokonaan. Mr.J:n isyyspakkauksessa löytyi seuraavaa:

• Kummeli- elokuvien DVD- boxi, jossa myös uusin Kummeli- elokuva
• NHL 14 Xbox- peli
• Viskipullo pieni sellainen
• Sipsituubi
• Tuttipakkaus
• Kortti runolla varustettuna

Mr.J oli mielissään, että myös häntä on muistettu tällaisena aikana, kun kaikki tuntuu pyörivän vain tulevan äidin ja vauvan ympärillä.

Nyt vain sairaalakassi nurkassa lisää supistuksia odotellen! Mukavaa viikkoa!

Rakas tulevaisuuden Martta

Tämä kirje on kirjoitettu sinulle 20 vuotta sitten itsesi toimesta. Odotat esikoistasi 26- vuotiaana ja viime metrit ovat käsillä. Sait tänä samaisena päivänä kirjeen, jossa on aika äitiyspolille painoarvioon. Vauvan epäillään olevan isokokoinen, joten tilanne tarkistetaan ultralla maanantaina 8.9.2014, kun raskausviikot ovat 37+0. Polilla tehdään myös arvio siitä, käynnistetäänkö synnytys jo ennen laskettua aikaa. Tilanne kotona on jännittynyt, koska vauva voi tulla milloin tahansa. Viime päivien aikana olet huomannut, että vauvan pää painaa jo alas lantioon ja iltaisin sekä öisin olet huomannut kuukautiskipumaisia tuntemuksia runsaasti. Tiedät, että nämä merkit enteilevät väistämätöntä, synnytys lähenee ja pian näät esikoisesi.

Tämä mahassa asusteleva ihminen, jota Mr.J:n kanssa olette kutsuneet Tyypiksi, on varsin vilkas ja voimakas. Hänen liikkeensä näkyvät ja tuntuvat selkeästi mahan läpi ja päivisin hän loikoilee peppu pystyssä oikean puoleisten kylkiluiden lähettyvillä. Välillä tunnet, kuin vauva yrittäisi kyljistä läpi syliisi.

Pesänrakennusviettisi on ollut voimakas koko raskauden ajan ja kotona on kaikki jo lähes valmista vauvan tuloon. Myös molemmat isovanhemmat odottavat ensimmäistä lastenlastaan kovin innokkaasti ja kyselevät yhä useammin kuulumisia. Heillä on tietysti myös huoli sinun voinnistasi, kun turvotukset ovat jatkuneet. Olet myös neuvolatädin erityistarkkailussa ja käyt viikottain neuvolassa antamassa näytteet. Olet myös itse huolissasi, mutta tiedät, että sinusta pidetään huolta.

Toivon, että muistelet esikoisesi raskausaikaa lämmöllä ja olet onnistunut säilyttämään osan omaa lapsellisuuttasi. Toivon, että olet uskaltanut kasvattaa lapsesi rakkaudella sekä kurilla, kuunnellen häntä ja hänen persoonaansa. Toivon myös, että sinun ja Mr.J:n rakkaus on edelleen voimissaan ja uskallatte päästää tämän aikuistuvan ihmisen tutkimaan maailmaa ja tekemään omat virheensä, hieman suuntaa antavasti tietenkin. Toivon myös, että perheenne arvot ovat pysyneet samoina ja olette selvinneet yhdessä myös vaikeista ajoista. Mikäli vain ette ole unohtaneet huumorin voimaa, uskon todella teidän selvinneen läpi unettomista öistä, känkkäränkkä- viikoista, murrosiästä ja jopa teini-iästä. Muistakaa kuunnella itseänne sekä toisianne ja luottakaa perheen voimaan.

Rakkaudella, sinä itse