Marttaillen: kanapizza

Onnea on ystävät! He ovat tärkeitä ja ennen kaikkea heiltä kuulee vinkkejä ja ideoita vaikka mihin. Tämä kanapizza ei ole kuiva taikka mauton ja tästäkin voi helposti versioida omansa pienillä muutoksilla. Tämä resepti on jäänyt pysyvästi ruokalajilistallemme.

Kanapizza


Valmista haluamasi pizzapohja. Itse käytän yleensä durum- tai spelttijauhoja. Durumista teen taikinaklöntin, jonka kaulitsen suoraan leivinpaperille ja spelttijauholla jätän pohjan todella löysäksi ja muotoilen suoraan leivinpaperille öljytyillä käsillä. Jos käytän löysää taikinaa, yleensä esipaistan pohjaa muutaman minuutin ennen täytteen lisäämistä.

Paista kanasuikaleet ja lisää joukkoon ananaspalat sekä hieman ananasmehua. Sitten vain salsapurkki tyhjäksi paistinpannulle ja keitä hetki kasaan. Parhaan maun saa lisäämällä enemmän nestettä ja keittämällä kauemmin.

Kun täyte ei ole enää kastikemaista, lisää suoraan pizzapohjan päälle. Lisää vielä päälle juustoraastetta ja paista 12-15 minuuttia 225 asteessa. Itse käytän kiertoilmaa, jolla saan pohjasta rapeamman.

Sitten vain nauttimaan lopputuloksesta!

Hoitopöytä made by Mr.J

Kirjoitin kesällä jo ilmiöstä, että usein kun olemme menossa ostamaan jotain tiettyä tuotetta, ei tuotetta jostain syystä olekaan. Voit lukea kirjoituksen täältä. Noh... Olimme päättäneet ostaa Ikeasta hoitopöydän, jossa on lipasto, koskan vauvan huoneessa ei ole vielä vaatekaappia vaan vaatehuone. Onneksi tällä kertaa tarkistin myymäläsaatavuuden jo etukäteen ja selvisi, ettei kyseistä uutuus- tuotetta ole lähimmässä Ikeassamme tai siis ei missään Suomen Ikeassa! Soitin vielä Ikean asiakaspalveluun, josko kyseessä olisi virhe, ei ollut. Tuotetta ei oltu saatu lainkaan myymälöihin vaikka sitä niin mainostettiin netti- sivuilla ja kuvastossa.

Vaivuin hetkeksi täydelliseen epätoivoon. Kuinka voi olla mahdollista, että meille käy aina näin. Pähkäilimme asiaa pari päivää ja selasimme kaiki mahdolliset vaihtoehdot Tori.fi:ssä läpi. Käytettynä ei meidän tarpeisiin sopivaa hoitopöytää löytynyt. Mr.J palaa ensi viikolla töihin, joten halusimme, että asia ratkeaisi mahdollisimman pian.

On kyllä kullanarvoinen mies minulla! Mr.J pähkäili ja suunnitteli ja sen jälkeen vielä toteutti tämän:

Ikean lipasto + liimapuuta + maalia + lakkaa. Tältä näyttää nyt vauva hoitoon tarkoitettu nurkkaus! Siellä on vaatteet järjestyksessä ja hoitotuotteetkin on jo suurin piirtein hankittu. Tervetuloa kotiin vauva!

Onneksi Mr.J palaa töihin, jottei blogi muutu täysin hänen DIY- projektien esitelmäksi :)

35+2 neuvolauutiset

Raskautta jäljellä enää maksimissaan reilu kuusi viikkoa ja todennäköisesti kuitenkin vähemmän. Tänään neuvolalääkäri tarkisti vauvan koon korkean sf- mitan vuoksi ja lähetehän se sieltä paukahti äitipolille. En missään vaiheessa ole kuvitellut vauvan olevan millään lailla iso, joten hieman hätkähdin uutista. Nyt odotellaan aikaa noin parin viikon päähän ja silloin tehdään myös päätös, tullaanko synnytys käynnistämään jo ennen laskettua aikaa. Aika lailla hurjaa, joten yritän todella pitää sokerin pannassa, ettei vauva pääse liian isoksi.

Lääkäri tarkisti myös kohdunkaulan sekä -suun ja mitään etenemistä ei ollut sillä saralla tapahtunut. Lääkäriin mennessä taas itse luulin, ettei kohdunkaulaa ole enää lainkaan jäljellä. varhaiset supistelut ja nyt päivittäiset sukkapuikkopistot eivät olleet tehneet minkäänlaista vaikutusta. Todella hämmentävää, kun itse lukee kehon viestejä täysin väärin!

Olen kärsinyt kovista tuvotuksista helleajoista lähtien ja nyt nesteet ovat kertyneet jo pohkeisiin, kasvoihin sekä sormiin. Tuntuu siltä, että pohkeet ovat kohta yhtä paksut kun reidet! Vaikka pissanäytteet ovat olleet puhtaat koko ajan, pitää näytteet käydä jatkossa antamassa useammin. Olen siis tavallaan erityistarkkailussa raskausmyrkytyksen varalta.

Onneksi kaikesta huolimatta vauvalla on kaikki hyvin ja on edelleen pää alaspäin. Lääkäri totesikin vauvan olevan erittäin vilkas ja sykkeet kuulostivat hyvälle. Se on kuitenkin tässä pääasia.



Kuva lainattu

Nyt ne ovat myös meillä

Nimittäin listat. Eihän tästä muuten selviä maaliin. On listaa ruokakauppaan, apteekkiin ja vielä lista yleisistä hankinnoista. Tässä vain listattuna paperilistat. Lisäksi puhelimessa on kalenterimerkintöjä sekä pikkulistoja. Vielä pitäisi tehdä lista esimerkiksi sairaalakassin sisällöstä. En ole ollut aiemmin listaihminen, mutta kärsin jonkin sortin raskausdementiasta ja en enää tunnu muistavan menoja ja tarvittavia hankintoja ilman listoja. Kuinka paljon tavaraa voi yksi pieni vauva tarvita? Listojen mukaan paljon vaikka tavaraa onkin hankittu ja saatu jo ennestäänkin kiitettävästi.

Nyt kun tarkemmin ajattelen asiaa, on oma äitini varsinainen listailija. Kauppaan ei lähdetä ilman listaa ja joulukortitkin lähetetään listan mukaisesti. Onko listojen tekeminen vain osa äidiksi tuloa ja jääköhän tämä tavaksi?

Olen elvyttänyt kesän jäljiltä sisäistä marttaani ja yrittänyt päästä virkkauksen juonesta kiinni. Sain jopa jotain valmistakin. Löysin pipon ohjeen täältä, mutta en tietenkään mitään koristeita pipoon jaksanut tehdä. Sainhan näin nopeammin valmista. Pipo lahjoitettiin jo eilen eteenpäin kaveripariskunnan muutaman viikon ikäiselle poikavauvalle. Eihän nämä meikäläisen kyhäilyt mitään priimaa ole, mutta tehnee tehtävänsä.

Vielä viisi viikkoa omaan laskettuun aikaan ja sen vuoksi kotona onkin käynyt aika kuhina. Makuuhuoneemme koki kalustejärjestelymuutoksen ja pinnasänky muutti jo huoneeseen. Pikku hiljaa kaikki alkaa tuntumaan yhä enemmän todelta. Todella huomenna paukkuvat jälleen raskausviikot ja aloitamme jo 36. raskausviikon. Aaapuah!

Kun koko aikaa ei jaksa olla menossa, tuli tänään paistettua pinaattilettuja Hellapoliisin ohjeella.

Pinosta jäi jäljelle kokonaisten yksi lettua! Kotiruokaa parhaimmillaan!

En haluaisi valittaa, mutta

Tiedätte varmaankin suositun puhelinoperaattorin mainoksen, jossa viljellään lausetta: "En haluaisi valittaa, mutta..." Kyseinen lause kuvaa elämääni tällä hetkellä erittäin osuvasti. Olen todella onnellinen, että olen ylipäänsä raskaana ja vain muutaman viikon kuluttua kannan käsivarsillani jälkikasvuamme ja kotikin on alkanut pikku hiljaa muovautua pikkuihmiselle sopivaksi.

Lainattu täältä

Mutta... Näin 35. raskausviikolla on raskaudesta tullut oikeasti raskasta. En ole pariin kuukauteen saanut nukuttua yhtäjaksoisia yöunia, vaikkakin saan kuulla yhden jos toisenkin suusta, että nyt on aika nukkua. Herään öisin, mitä ihmeellisimpiin asioihin ja ne asiat saattavat pitää minua valveilla tuntitolkulla. Yhtenä yönä särki selkään, toisena käteen, kolmantena oli kuuma... Välillä vauvan asento painaa iskias- hermoon ja välillä vauva pitää puukoniskuista häpyalueelle. Siis sen lisäksi, että joka yö on tehtävä vähintään kaksi wc- reissua. Viime yönä pelkäsin synnytyksen käynnistyvän. Pitkäkestoinen ja kivulias supistus piti pitkään hereillä, odottaen toista. Onneksi toinen supistus oli lähes kivuton ja aikani miettiessäni lapsiveden menoa, olen onneksi nukahtanut.

Raskaudesta on alkanut tulla raskasta myös läheisilleni. Suurin sijaiskärsijä on tietysti Mr.J, joka oli ladannut puhelimeensa desibelimittarin, jotta sai mitattua, kuinka kovasti nykyään kuorsaan öisin. Mittari oli näyttänyt 30-40 lukemia, joten ei ihme, että vieressä on ollut vaikeaa nukkua. Olen pyydellyt kuorsaamistani anteeksi, tietäen etten asialle kuitenkaan voi mitään.

Tässä pieni ote siitä, mistä olen valittanut, vaikka luontoni ei sitä normaalisti näin helpolla periksi anna. Synnytykseen olen antanut itselleni luvan valittaa aivan kaikesta, mikäli sillä vain on helpottava vaikutus, mutta sen jälkeen on otettava itseä niskasta kiinni vain olla onnellinen kaikesta uudesta sekä vanhasta.

http://www.f1-forum.fi/vb/showthread.php?t=26298&page=22

Yllätysen yllätys! Vauvakutsut!

On se katalaa, kuinka läheiset ihmiset pystyvät salaamaan ja keksimään tekosyitä täysin uskottavasti! Niin siinä vain kävi, että minua onnistuttiin huiputtamaan oikein urakalla. Mr.J houkutteli minut kanssaan Ikeaan katsomaan pinnasänkyjen patjoja. Koska patja oli tulossa täysin tarpeeseen, en nähnyt syytä miksei kyseistä sunnuntaireissua olisi tehty. Tällä kertaa patjaa ei tarttunut mukaan, koska nykyinen pinnasänky on kooltaan isompi, kuin meidän aarteemme. Kuitenkin peppupyyhkeitä tarttui mukaan edullisesti.

Olimme lähteneet kotoa ilmeisesti liian aikaisin ja Mr.J:llä oli täysi työ saada minut viihtymään kaupungilla. Vei minut jopa donitsikahville!

Kun palasimme kotiin, huomasin tutunnäköisiä autoja parkkeerattuna tien reunaan, mutta vielä tässäkin vaiheessa luulin, että naapurissa vietetään synttäreitä tai vastaavaa. Kun kaarsimme kotipihalle tajusin, mistä oli kyse! Minut oli huijattu pois kotoa ja rakkaat olivat järjestäneet vauvakutsut! No itkuhan siinä pääsi, eikä ihan mikään pikkuitku!

Kutsut olivat minun näköiseni ja muistelen päivää varmasti pitkään erityisellä lämmöllä. Sekä äiti, että vauva sai paljon lahjoja ja oli ihana saada tärkeät ihmiset juhlimaan vauvan tuloa. Vaikka en ollut edes siivonnut :)

Hifistelytutin ihmettely käynnissä

Kaikki olivat tuoneet hirvittävästi herkkuja ja kakku oli aivan mahtava! Hieno sekä hyvänmakuinen.

Vieraat arvailivat muumikirjaan tulevan Tyypin sukupuolta, nimeä, syntymäaikaa ja kokoa sekä antoivat ohjeita elämään. Meistä otettiin vielä kaikista kuvat, jotka lisätään kirjaan jälkikäteen. Nyt vain jännitetään, kuka osui lähemmäksi arvauksillaan. Taisi tyttö- arvaukset viedä tässä porukassa voiton.

Äiti sai kiukkuboxin, jossa on tsemppiviestejä ystäviltä pahojen päivien varalle.

Kiitos rakkaat ystävät ikimuistoisesta päivästä! Ihanaa huomata, että niin moni muukin odottaa Tyyppiä maailmaan.

Marttaillen: Mustikkapuuro ja vähän muuta

Nyt kun ollaan vihdoin selätetty helteet ja saatu suurimmat turvotukset nilkoista liikkeelle, on tullut aika marttailla ajan kuluksi. Tämän viikon ruokahuolto on toteutettu pitkälti kotona ja jopa uuni on ollut päällä. Kunnon Martta ei lämmitä uunia vain yhden ruokalajin vuoksi ja siksi kokeilin mustikkariisipuuroa uunissa.

Mustikkariisipuuro uunissa

2 dl puuroriisiä
n. 2-3 dl mustikkasosetta
n. 1 l vettä
sokeria maun mukaan

Kaada uunivuokaan riisit, mustikkasose sekä vesi. Anna hautua uunissa n. 175 asteessa kunnes riisit ovat imeneet lähes kaiken nesteen (1 - 1,5 h). Lisää sokeri ja anna hautua jälkilämmöllä.

Käytin itse sokerin ja stevian sekoitusta (Dansukker) ja jätin puuron aika happamaksi. Maistui todella hyvälle kylmänä sokerin ja kylmän maidon kera. 


Käsityöt ovat myös kivoja, kunhan valmista tulee nopeasti ja ohjeita ei tarvitse seurata tarkkaan.

Tyypille kudoin vauvalapaset ilman peukalokoloa. Käsialani ei todella ole priimaa, mutta on suoranainen ihme, että sain nämä valmiiksi ja myös langan pätkät on päätelty.

Mr. J on myös saanut aikaiseksi ja kunnosti jo edesmenneiden isovanhempieni keinutuolin. Tuolin alkuperäinen väri on ruskea. Kuvista on vaikea nähdä oikeaa lopputulosta, mutta tuoli näyttää edelleen vanhalle eikä sille, että tuoli olisi vain maalattu paksulti päälle. Kyseinen tuoli löysi meiltä kodin maattuaan n. 13 vuotta varastossa ja olen superonnellinen, että tämä(kin) perhekalleus löysi meille! Kyllä tässä kelpaa Tyyppiä keinuttaa. Tuolia tutkiessamme paljastui myös, että keinutuoli ei ole tehdasvalmisteinen, vaan jonkin silloisen puusepän käsialaa. Iso kiitos tästä kuuluu Mr. J:lle, koska en itse olisi saanut keinua näin hienoksi!

Ja miltä se maha näyttää tänään? Musta hoikistaa!

Rv 33+5

Nyt hoivaamaan mies kuntoon, jotta pääsee jälleen nauttimaan arvokkaista lomapäivistä. Mikä lie kesälenssu nostatti kuumeen. Tunnollinen työntekijä...

Pitäähän sitä synnyttääkin

Lainattu

Eilen pyörähti käyntiin 34. raskausviikko ja ihan pian lapsi on ns. täysiaikainen. Hetki, jota on odotettu tammikuusta lähtien on pian täällä. Aapuva! Haluaisin, että kaikki on valmista, kun lapsi päättää tähän maailmaan tupsahtaa, mutta paljon on vielä hommaa jäljellä. Lähes kaikki vaatteet sekä lakanat on pesty, mutta esimerkiksi makuuhuone pitäisi kalustaa eri tavalla, jotta pinnasänky saadaan sinne mahtumaan. Samalla miljoona muuta asiaa kesken, mutta onneksi olemme kesälomalla!

Raskausviikot hupenevat ja se voi tapahtua ihan milloin tahansa  - nimittäin synnytys. Päässä tulvivat vain kysymykset ja mihinkään en muista jaksa etsiä vastauksia. Perheneuvolassa kysyivät, mitä haluaisin, että Mr.J tekee synnytyksessä. Mistä ihmeestä minä sen voisin tässä vaiheessa tietää? En ole koskaan ennen ollut kyseisessä tilanteessa ja todennäköisesti en ole koskaan ennen tuntenut niin kovaa kipua. En voi tietää, kuinka tulen tilanteessa käyttäytymään tai, miten Mr.J:n tulisi käyttäytyä. Tietääkö joku ensisynnyttäjä oikeasti tässä vaiheessa, mitä tulee haluamaan ja mikä keino oikeasti lievittää juuri sitä omaa tuskaa? 

Vaikka olen lukenut useita synnytyskertomuksia, en silti ole onneksi onnistunut luomaan itselleni synnytyspelkoa. Normaalisti minun on vaikea antaa toisille ohjat käsiin, mutta näin luonnollisesta asiasta kun on kyse, luotan kyllä itseeni ja kroppaani. On kuitenkin todella paljon mahdollista, että viikkoa ennen laskettua aikaa olen laatinut suunnitelman kaiken mahdollisen varalle synnytyssaliin. En suinkaan paperille vaan omaan päähän. Olen nimittäin niin hirveä jännittäjä, ettei toista. Millä saisin säilytettyä tämän tyynen olon synnytystä kohtaan antaisin vain tilanteen viedä?

Lainattu

Viikonloppu tapahtumia täynnä

Viikonlopusta on otettu kaikki mahdollinen irti. Olimme jo aiemmin päättäneet, että kesällä käymme ainakin yhdessä autotapahtumassa ja viikonloppuna lupaus lunastettiin. Lähdimme aamulla Kiikalan katuautojen kiihdytystapahtumaan; Burnout Partyihin. Valitsimme tapahtuman edullisten lippuhintojen vuoksi vaikka emme aiemmin samanlaisessa tapahtumassa olleetkaan vierailleet. Olimme positiivisesti yllättyineitä, kuinka hyvin tapahtuma oli järjestetty ja minkälaista väkeä paikan päälle oli saapunut.

Liput olivat aikuisilta 10 euroa ja alle 12 vuotiaat pääsivät alueelle ilmaiseksi. Ehkä siksi paikalla olikin paljon lapsiperheitä ja anniskelualue oli selkeästi itse tapahtuman ulkopuolella. Näin kaikilla oli oma raha seurata mitä ihmeellisempiä kiihdytyksiä. Olin todella yllättynyt, että jaksoin 4,5 tuntia vain yhdellä istumatauolla, onneksi älysin laittaa tukisukat aamulla jalkaan sekä tukevat tennarit.

Tapahtuman järjestelyistä voisi moni ottaa mallia. Vaikka tapahtuma oli edullinen, oli parkkialue ja -ohjaus järjestetty hienosti. Myös tapahtuman kulku oli jouhevaa ja edes runsaslukuinen lapsiyleisö ei näyttänyt kyllästymisen merkkejä.

Illalla yhteinen pizzatekeleemme teki erittäin hyvin kauppansa rankan päivän jälkeen.

Olimme sopineet jo aiemmin sunnuntaille treffit tyttöjen kanssa syömismeininkeihin, mutta ystäväni oli kuullut Åbloggaajien järjestämästä kirppistapahtumasta Liedossa, jonka päätimme katsastaa ennen syöpöttelyä. Väenpaljous oli päässyt yllättämään sekä kävijät, että järjestäjät. Ostettavaa ei tällä kertaa löytynyt, mutta tapahtuma oli mukava tapa tutustua alueen käsityöyrittäjien liikkeisiin.

Ja jälleen tapahtuman jälkeen tankkaus suoritettiin pizzalla! Tällä kertaa Pub Niskan luomuksella.

Mieli virkeänä ja vatsa turvoksissa aloittamaan uutta viikkoa!

Neuvolatädin kotikäynti

Saimme tänään kovin eirtyisen vieraan, nimittäin neuvolatädin. Paikkakunnallamme on tapana vierailla kotona näin ennen vauvan syntymää sekä noin neljä viikkoa syntymästä. Oma tätimme viettää lomaa, joten kyseinen kätilö oli meille ennestään tuntematon, mikä teki vierailusta vähintäänkin omituisen. Jännitin etukäteen, millainen täti olisi ja mitä asioita kävisimme läpi. Itse kätilö oli hurjan mukava ja häneltä pystyi kysymään paljon asioita, mutten ole vieläkään varma käynnin tarkoitusperästä. Puhuimme yleisesti voinnistani ja mittasimme verenpaineen sekä minulta, että Mr.J:ltä. Kätilö kokeili myös vauvan asennon ja kuuntelimme sydänäänet. Eli ei mitään normaalista neuvolta poikkeavaa. Kyllä hän vilkaisi ja kysyi tehdyistä hankinnoista, muttei antanut sen enempää vinkkejä, mitä kannattaisi vielä hankkia. Onko tämä käynti ainoastaan urkintaa varten? Mene ja tiedä, mutta tyhjän olon tämä käytäntö jätti.

Rv 32+2

Vauva oli viime neuvolassa jo pää alaspäin, mutta on nyt viimeisen viikon aikana kääntynyt vielä hieman vinottain. Näin ollen vauva potkii kylkeen ja maha on täysin toispuoleinen. Kuvassa maha näyttää symmetriseltä, mutta sängyssä makoillessa oikea puoli on paljon korkeammalla kuin vasen. 

Tänään on voinut pitkästä aikaa hengittää raikasta sateen jälkeistä ilmaa ja juoda jopa kuumaa teetä. Nautin kovasti lämpimistä keleistä ensimmäiset viikot, mutta viimeinen viikko on ollut yhtä painajaista. Olen hikoillut kuin pieni possu ja suihkussa on pitänyt käydä kaksi kertaa päivässä uimareissujen lisäksi. Turvotusaiheeseen en enää edes suostu palaamaan...

Koska kuumuus ei ole antanut hetken rauhaa, on iltaruokamme saattanut näyttää tältä. Aina välillä on mentävä sieltä, mistä aita on matalin.

Jauheliharisotto

Tässä vaiheessa kesää grilliruoat on jo aika pitkälti grillattu ja makkarat pursuavat korvista. Tuntuu, että kesän grillattaviin on mennyt jälleen pieni omaisuus, vaikka kuinka on yrittänyt ostaa ruokaa järkevästi. Tämä helleaalto on asettanut haastetta kotikokkaukselle, kun sisätiloihin ei kaipaisi enää yhtään lisälämmön lähdettä. Vaikka meillä on kotona käytössä induktioliesi, ei se poista sitä tosiasiaa, että näillä kuumuuksilla on ruoan valmistuttava nopeasti liesituulettimen huutaessa hoosiannaa.

Nopea jauheliharisotto

400 g Jauhelihaa

Risottoriisiä pakkauksen keitto-ohjeen mukaan

2 pientä sipulia

n. 8 dl lihalientä

Paista sipuleita hetki rasvassa ja lisää joukkoon risottoriisit. Kuullota riisiä sipulin kanssa, kunnes riisi alkaa saamaan hieman väriä ja siitä "irtoaa tuoksua". Paista samalla erikseen jauheliha ja mausta oman maun mukaan. Itse "ylimaustoin" jauhelihan ja käytin sipulista pippurimaustetta. Lisää riisin joukkoon lisäliemi vähän kerrallaan. Lisää lientä aina lisää, kun riisit ovat imeneet vanhan nesteen lähes kokonaan.

Kun kaikki lihaliemi on lisätty riisiin, on aika lisätä maustettu jauheliha kattilaan/kasariin. Kun riisi on imenyt kaiken nesteen, on risotto valmista.

Meillä risotto syötiin tänään perinteisen herne-maissi-paprikan kanssa.

Risotto on itselleni vielä kovin uusi tuttavuus ja olen ajatellut kokeilla ruoasta erilaisia kanaversioita, kunhan kelit hieman viilenevät. Tästä ei kyllä arkiruoka enää paljoa halpene ja pienillä muutoksilla sekä lisäyksillä siitä saa vaikka minkälaisen gourmet- aterian.

Meillä apukokki on aina meiningeissä mukana ja siivoaa urhoollisesti kaiken lattialle mahdollisesti putoavan.

Iltapäiväkahvin kanssa taivaallista jäätelöä. Jännä homma, etten normaalisti ole lainkaan jäätelön perään... Tänä kesänä olisin voinut vaikka elää lakritsijäätelöllä. Toivottavasti toivun tästä addiktiosta!

Ruoan jälkeen Nakki kävi kuuntelemassa Tyypin hikkaharjoituksia. Eipä taida tietää vanha rouva, mitä tuleman pitää!

Vaikea hidastaa tahtia

Nyt saa nostaa jalat ylös ja onnitella itseään tai siis miestä sekä apujoukkoa siskon miestä hyvästä työstä! Nyt on talo saatu suurin piirtein maaliin ja ilme on huomattavasti fressimpi. Kyllä piristää mieltä, kun iso urakka on jo loppusuoralla ja värivalinta osui nappiin. Talo on rakennettu 2012 ja viime kesänä maalaus vain jostain syystä jäi, joten tämä projekti oli pakko suorittaa. 

(Jostain syystä väri näyttää kännykän kuvissa siniseltä, mitä se todellisuudessa ei siis ole).

Maalaus aloitettiin perjantaina, jolloin saapui myös vuokralle saatu henkilönostin. Olin sopinut lastenvaatekirppistreffit aiemmin samalle päivälle ja luulin taas jaksavani paljon enemmän, minkä todellisuus taas näytti vääräksi. Turvonneet jalat + ohuet ballerinat + kauppojen kovat lattiat tekivät tehtävänsä. Ruokakaupassa ollessani teki mieli itkeä, kun jalkapohjiin koski niin kovasti. Näinpä perjantain työosuuteni jäi ruoan hankintaan ja itse muonitukseen.

Lauantaina nousimme aikaisin puhkuimme Mr.J:n kanssa intoa ja säätiedot lupailivat täydellistä maalaussäätä. Onneksi saimme myös siskoni miehen aamulla mukaan talkoisiin, koska muuten ei talo varmaan vieläkään olisi maalissa. Päivästä tuli loppujen lopuksi paljon lämpimämpi, kuin piti ja perjantai painoi edelleen jaloissa. Tärkeimmiksi tehtävikseni jäi jälleen muonitus sekä lisämaalin haku.

Välipalaksi mustikkapiirakkaa

#mahaselfie

 

Tänään olen heilunut enemmänkin pensselin varressa. Totta kai rasituksesta on myös seurauksia. Nilkat ja sormet ovat olleet tuvoksissa heti aamusta lähtien ja nyt tahdin rauhoittuessa olen liikkuessani näyttänyt pingviiniltä supistusten vuoksi. Kuinka paljon enemmän sitä tahtoisi jaksaa! Pyytelin eilenkin mieheltä anteeksi, koska jouduin makaamaan sohvalla kontit ylhäällä, kun muut painoivat hommia. Eihän hän ollut edes ajatellut minun jaksavan jalkojen päällä entiseen malliin, mutta omasta päästä tällaisia ajatuksia on vaikea sulkea pois. Huomenna maanantaina alkaa 33. raskausviikko, joten asian ei pitäisi olla minulle itsellenikään enää mikään uutinen. Noh...

Jotta maalaukseen saatiin haastefaktori, jouduimme myrkyttämään lauantaina yhden ampiaispesän räystäslautojen välistä ja ampiaiset eivät ole tehneet olemistamme tänään helpoksi. Töitä ei ole voinut ajatella tehtävän ilman lippalakkia, koska sillä on saanut huidottua täysin murhanhimoiset ampiaiset pois kimpusta. Ne hyökkäsivät vuoroin minun ja vuoroin Mr.J:n kimppuun, mutta onneksemme yksitellen. Pistetään siis supistelut pakollisten gasellin juoksuaskeleiden piikkiin. En ole koskaan tavannut niin kiukkuisia ampiaisia!

Koska on luvattu edelleen aivan todella super lämmintä, ei tällä menolla kukaan jaksa tehdä mitään fyysistä, joten voit seurata Wannabe-Marttaa sekä muita mammablogeja uuden sivuston kautta: mammablogit.com

Mukavaa illan jatkoa ja yritetään selvitä jälleen yhdestä nesteturvotusviikosta!