Nyt on pojalle saatu nimi ja vedetty navat piukkaan herkkuja. Itselläni on vain muutama kuva sunnuntailta, koska en ole vielä saanut siskoni kamerasta kuvia nähtäville. Äitini oli tehnyt aivan ihania herkkuja, muun muassa täytekakun. Vieramäärä ei ollut suuri, mutta hienosti teki kauppansa! Ihanat koristeet olivat äitini ystävän käsialaa. Kakun päällä oli alunperin vielä lelupalikat, joissa luki pojan nimi. Juhlista on paljon stressiä, mutta lopputulos on yleensä hyvä.
Herkkuja jäi kaappiin hurja määrä. Kuivakakku on pakastettu vierasvaraksi, mutta muuta ei oikeen pakkaseen voinut laittaa. Herkut huusivat nimeäni koko eilisen ja kyllähän niitä tuli vielä syötyä. Vaikka muutaman minusta otetun kuvan perusteella tämän maman ei tulisi seuraavaan puoleen vuoteen koskea tuohon katalaan aineeseen nimeltä valkoinen sokeri. Peilistä ei näe itseään, kuin kuvista.
Jälkikasvumme huusi pää punaisena koko tilaisuuden ajan. Raukalla oli sekä nälkä, että aivan hirveä hiki. Kummitädin mekko taisi olla hieman kuumanlainen ja varmaan jännittikin pidellä 5,5 kg huutavaa punttia. Jässikkä hieman rauhottui kun pappi kastoi pään vedellä, mutta pian sama laulu jälleen jatkui. Kuvat otettiin luonnollisesti hyvin nopealla tahdilla, jotta saataisiin poika pois kastemekosta ja ruoan ääreen.
Nyt pitäisi katkaista tämä sokeriputki ja keskittyä ravitsevaan ravintoon. Helpommin sanottu, kuin tehty...
Ps. Vaakalukema tältä aamulta edelleen 74,4 kg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti