Tämä kirje on kirjoitettu sinulle 20 vuotta sitten itsesi toimesta. Odotat esikoistasi 26- vuotiaana ja viime metrit ovat käsillä. Sait tänä samaisena päivänä kirjeen, jossa on aika äitiyspolille painoarvioon. Vauvan epäillään olevan isokokoinen, joten tilanne tarkistetaan ultralla maanantaina 8.9.2014, kun raskausviikot ovat 37+0. Polilla tehdään myös arvio siitä, käynnistetäänkö synnytys jo ennen laskettua aikaa. Tilanne kotona on jännittynyt, koska vauva voi tulla milloin tahansa. Viime päivien aikana olet huomannut, että vauvan pää painaa jo alas lantioon ja iltaisin sekä öisin olet huomannut kuukautiskipumaisia tuntemuksia runsaasti. Tiedät, että nämä merkit enteilevät väistämätöntä, synnytys lähenee ja pian näät esikoisesi.
Tämä mahassa asusteleva ihminen, jota Mr.J:n kanssa olette kutsuneet Tyypiksi, on varsin vilkas ja voimakas. Hänen liikkeensä näkyvät ja tuntuvat selkeästi mahan läpi ja päivisin hän loikoilee peppu pystyssä oikean puoleisten kylkiluiden lähettyvillä. Välillä tunnet, kuin vauva yrittäisi kyljistä läpi syliisi.
Pesänrakennusviettisi on ollut voimakas koko raskauden ajan ja kotona on kaikki jo lähes valmista vauvan tuloon. Myös molemmat isovanhemmat odottavat ensimmäistä lastenlastaan kovin innokkaasti ja kyselevät yhä useammin kuulumisia. Heillä on tietysti myös huoli sinun voinnistasi, kun turvotukset ovat jatkuneet. Olet myös neuvolatädin erityistarkkailussa ja käyt viikottain neuvolassa antamassa näytteet. Olet myös itse huolissasi, mutta tiedät, että sinusta pidetään huolta.
Toivon, että muistelet esikoisesi raskausaikaa lämmöllä ja olet onnistunut säilyttämään osan omaa lapsellisuuttasi. Toivon, että olet uskaltanut kasvattaa lapsesi rakkaudella sekä kurilla, kuunnellen häntä ja hänen persoonaansa. Toivon myös, että sinun ja Mr.J:n rakkaus on edelleen voimissaan ja uskallatte päästää tämän aikuistuvan ihmisen tutkimaan maailmaa ja tekemään omat virheensä, hieman suuntaa antavasti tietenkin. Toivon myös, että perheenne arvot ovat pysyneet samoina ja olette selvinneet yhdessä myös vaikeista ajoista. Mikäli vain ette ole unohtaneet huumorin voimaa, uskon todella teidän selvinneen läpi unettomista öistä, känkkäränkkä- viikoista, murrosiästä ja jopa teini-iästä. Muistakaa kuunnella itseänne sekä toisianne ja luottakaa perheen voimaan.
Rakkaudella, sinä itse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti